Luin aamulla jutun ranskalaisista maantiepyöräilijöistä, jotka oli hakattu pesäpallomailoin lenkillä. Uutinen ei ollut lajissaan ensimmäinen, eivätkä tieraivolta välty suomalaispyöräilijätkään.
Iso osa autoilijoista osaa huomioida pyöräilijän liikenteessä. Oli kyseessä pyörä, moottoripyörä, mopo tai auto (puhumattakaan hevosista), ohittaminen pitää tehdä riittävän kaukaa. Ohi kiitävän auton ilmavirta saattaa jopa kaataa pyöräijän tai suistaa hänet ojaan. Jokainen tiellä liikkuja ansaitsee kunnioituksen ja mahdollisuuden turvalliseen matkan tekoon.
Liian usein pyöräileminen liikenteesen seassa on kuitenkin lähellä itsemurhayritystä. Miksi näin?
Yksi syy on ajattelemattomuudessa. Ei ajatella, että ohitus pitäisi tehdä samoin kuin auton kanssa, keskilinjan toiselta puolelta. Hitaammin liikkuvan kulkupelin kanssa ei oman vauhdin hiljentäminenkään olisi pahitteeksi.
Toinen syy löytynee asenteista. En keksi käyttäytymiselle muuta syytä kuin autoilijan narsistisen ajatuksen, että pikitie kuuluu vain autoille.
Kaupungissa liikkuessa kävelytiet eivät kuulu pyöräilijöille. Pyörä siis kuuluu autoliikenteen sekaan, eikä suhiminen ohi molemmin puolin kuulu asiaan. Niin kiire ei pitäisi olla, ettei ehdi odotella rauhassa ohittamiskohtaa. Perille pääseminen 10 sekuntia nopeammin ei voi olla turvallisuutta tärkeämpää.
Maantietkään eivät kuulu yksin autoilijoille. Maantie- ja vapaa-ajan pyöräilijät ovat yhtä oikeutettuja käyttämään teitä. Aina pientareen puolella oleva pikialue ei ole niin leveä, että siellä pystyisi turvallisesti ajamaan. Harrastajapyöräilijöiden vauhti vastaa helposti moottoriajoneuvon ajonopeuksia ja onnettomuudesta aiheutuvat vahingot ovat sen mukaiset. Oletko sinä niin välinpitämätön, että pelkkä toisen kulkuvälineen kuin auton valitseminen oikeuttaa ihmishengen vaarantamiseen?
Valiettavasti liian usein pyöräilijän matkaa siivittävät tässäkin maakunnassa keskisormet ja huutelut, jopa suoranaiset uhkailut. Autoilija, joka kuvittelee itsekkäästi olevansa tien kuningas, on valitettavasti väärässä ja lisäksi huonotapainen.
Ei riitä, että pyöräilijä ei kuulu pikiteille. Luin sosiaalisesta mediasta keskustelun Seinäjoen ulkoilureittien lumitilanteesta. Joku kommentoi, että polut ovat tosi tamppaantuneet, koska metsässä kulkee nykyään paljon pyöräilijöitä. Jäin miettimään, oliko kommentti tarkoitettu hyväksi vai huonoksi. Onko hyvä vai huono, että ulkoilijat käyttävät metsässä olevia polkuja? Ja eikös myös usein kävelty polku tamppaannu kovaksi? Onko johtopäätös se, ettei metsässä pitäisi kenenkään liikkua, etteivät polut tamppaantuisi?
Näiden pohdintojen jälkeen jäinkin miettimään, että minne se pyöräilijä oikein kuuluu, kun ei sille ole paikkaa maantiellä eikä luonnossa.
Tasapuolisuuden nimissä muistutettakoot, että myös pyörilijöiden joukosta löytyy väärässä paikassa vetäviä sinkoilijoita, joiden sormet eivät välitä oikeaa viestiä. Yhtälailla muistutus tavoista, varovaisuudesta ja muiden huomioinnista myös sinne suuntaan. Heikommaksi se pyöräilijä aina kumminkin jää.
Laura Syväoja
päätoimittaja