Taas se tapahtuu. Radiosta kuuluu joku takavuosien iskelmähitti ja kappaleen lyriikat löytyvät takaraivosta automaattisesti. Päänsisäiseen jukeboksiin on tallennettu kaikenlaista lyriikkaa varmasti enemmän kuin omaksi tarpeeksi.

Ja lukemattomia kertoja olen pohtinut sitä, että miksi tuo tietomäärä ei voi olla vaikka ydinfysiikkaa tai ruotsin kielioppia. Varmasti olisi paljon enemmän riemua niistä kuin siitä, että pystyy laulamaan takertelematta mukana lähes kaikki suomenkielisen musiikin helmet.