Yhteiskuntamme ajaa silmät ummessa kohti seinää. Samaan aikaan, kun miljardeja euroja upotetaan digitaaliseen hattaraan, datakeskuksiin ja bittimaailman hienouksiin, fyysinen todellisuus ympärillämme lahoaa ja rapautuu.
Tiet murenevat, sähköverkkojen kuormitus ajetaan äärirajoilleen, ja perusinfrastruktuuri jätetään oman onnensa nojaan. Miksi? Koska ihmiset ovat pilaamassa aivonsa jatkuvalla taskutietokoneiden romplaamisella.
Älypuhelimet ja ruutujen tuijottaminen ovat murentaneet ihmisten keskittymiskyvyn ja pitkäjänteisyyden. Käsillätekeminen, tekninen ymmärrys ja todellinen ammattitaito ovat katoamassa.
Iäkkäitä osaajia yritetään epätoivoisesti pitää töissä paikkaamassa repeileviä liitoksia. Kun viimeiset todelliset ammattilaiset eläköityvät, tilalle tulee liian vähän niitä, joilla on kykyä tai tahtoa pitää yhteiskunnan rattaat pyörimässä.
Hallitus teki pahasti sallimalla alkoholin kotiinkannon. Kun yhteiskunnallinen pahoinvointi lisääntyy, lisääntyy myös päihteiden käyttö. Tämä syventää ongelmia entisestään. Kun tähän soppaan lisätään infran rappeutuminen, talousahdinko ja viranomaisten resurssipula, kasassa ovat todelliset ainekset täydelliseen kaaokseen!
Jos emme palauta arvostusta todelliselle osaamiselle, käsityölle ja fyysisen infran ylläpidolle, edessä on romahdus. Virtuaalimaailma ei meitä lämmitä tai ruoki, kun todelliset vesiputket paukkuvat ja sähköverkot kaatuvat.