Väestön ikääntyminen, syntyvyyden laskeminen ja työvoimapula ovat uutisotsikoiden turruttavia kestoaiheita.
Ongelma on tiedostettu, mutta miten aihe koskettaa meitä?
Suomen energiapääkaupungissa, Vaasassa, tämä on kasvun este. Suuria investointeja ja suunnitelmia tehdään. Tyssääkö kaikki lopulta siihen, ettei tekijöitä ole?
Yrityksethän eivät ole itsessään arvokkaita, vaan niiden työntekijät. Tehtaat tarvitsevat työvoimaa, korkeakoulut professoreja ja yritykset asiantuntijoita.
Tunnistettu tosiasia on se, että työperäistä maahanmuuttoa Suomeen ja Vaasaan tarvitaan tulevaisuudessa yhä enenevissä määrin.
Asia on tietysti poliittinen. Kuinka helpoksi tai vaikeaksi teemme maahanmuuttoprosessin, työskentelyn ja elämisen tänne tuleville? Siihen ei yksittäinen vaasalainen voi vaikuttaa demokratian suomaa äänioikeutta enempää.
Mutta mitä on tehtävissä?
Pohjanmaan TE-keskuksen, ely-keskuksen ja kauppakamarin kestävään kasvuun keskittyneessä tilaisuudessa pohdittiin viime viikolla, kuinka osaajat saadaan Vaasaan pysyvästi.
Maahanmuuton kysymyksiin perehtyneen asiantuntijan Tuomas Männistön mukaan vetovoimasta pitovoimaan päästään näkökulman muuttamisella. Kansainvälisiä osaajia ei voida ajatella välineenä tai ratkaisuna ongelmaan, vaan inhimillisinä yksilöinä.
Madagaskarista Vaasaan muuttava työntekijä ei todennäköisesti tunne yhtään ihmistä koko kaupungista. Kylmä ilmasto ja pidättäytyväiset ihmiset ovat hänelle varmasti shokki. Häntä mietittyvät kenties, löytääkö puoliso töitä tai mihin kouluun lapset menevät.
Miten hänet ja hänen perheensä otetaan Vaasassa vastaan, voi ratkaista sen, jäävätkö he tänne vai eivät.
Vaasa on kansainvälinen kaupunki, sillä meillä on jo paljon kansainvälisiä yrityksiä, joissa työskentelee ulkomaalaisia, korkeakouluissa on vaihto-opiskelijoita, ja yliopistossa on puolisohjelma.
Keskuskauppakamarin mukaan juuri opiskelijoissa ja kansainvälisissä naisissa piilee suurin hyödyntämätön potentiaali.
Monessa muussa Suomen kaupungissa tilanne on täysin toinen, eikä tarvitse mennä kovin kauaksikaan.
Meillä Vaasassa on etulyöntiasema, jota kannattaa pitää yllä ja vahvistaa. Jokaisella kaupunkilaisella on oltava valmius kohdata kansainvälisiä ihmisiä yhteisön jäsenenä.
Työttömien työllistäminen ja vapaiden työpaikkojen kohtaamattomuus on osa osaajapulaa, jota aikuiskoulutustuen lakkautus tuskin edistää.
Pohjanmaalla eniten pulaa on teollisuuden osaajista ja hoitajista.
On löydettävä keinoja kouluttaa aikuisia aloille, joille tekijöitä tarvitaan. Hyvä esimerkki nähtiin Hitachi Energyn tehdasuutisen yhteydessä, kun kerrottiin, että työntekijöiden koulutus räätälöidään yhteistyössä Vamian kanssa.
Kun puhutaan kansainvälisisten työntekijöiden palkkaamisesta, törmätään usein kieleen.
On totta, että monissa työtehtävissä on osattava kotimaisia kieliä, mutta on myös monia aloja, joissa suomen tai ruotsin kielen taito ei ole välttämättömyys.
Etenkin Vaasassa kieleen vetoaminen tuntuu lillukanvarteen takertumiselta, sillä täällä on ruotsinkielisiä, jotka eivät puhu suomea ja suomenkielisiä, jotka eivät puhu ruotsia. Tällaisten ihmisten kohtaamisessa saatetaan puhua englantia.
Edellä mainitussa tilaisuudessa kaksi ulkomailta Pohjanmaalle muuttanutta naista jakoi kokemuksen siitä, miltä tuntuu käyttää työssään englantia, joka ei ole oma äidinkieli, ja opetella suomea ja ruotsia. Mitä se heiltä vaatii? Suomalaista sisua, toinen totesi.