Ärsyttää, kun aina vain pitää säästää ja säästää. Vuodesta toiseen jauhetaan taloudellisesta taantumasta, lamasta, leikkauksista, palvelujen heikentämisestä, omavastuuosuuksien nostamisesta ja monesta muusta ikävästä, jokapäiväiseen elämään ja lompakon paksuuteen liittyvästä asiasta.
Kaikille on jo varmasti tullut selväksi, että huonossa jamassa ollaan eikä valtionvelkaa voi kasvattaa loputtomasti. Saavutetuista eduista on kuitenkin vaikea luopua. Kukaan ei haluaisi juustohöylän iskevän itseä tai läheisiään koskettaviin asioihin. Kun säästösuunnitelmista kerrotaan mediassa, ne eivät kuulosta hyviltä, vaikka niiden kohteet eivät sillä hetkellä olisi omassa elämässä ajankohtaisia. Kuka haluaa, että vanhuksilla on liian vähän hoitajia? Yksikään ei halua ottaa riskiä, että taapero katoa päiväkodin pihalta, kun isoa ryhmää on valvomassa liian vähän hoitajia. Lääkintähelikopteri on kaikkien mielestä hyvä olla jokaisessa maakunnassa eikä poliisipartiokaan saisi sijaita monen sadan kilometrin päässä. Ruuan pitäisi olla turvallista, kotimaista ja tietysti edullista. Esimerkkejä riittää loputtomiin.
Viime viikkoina framilla ovat olleet korkeakouluopiskelijat, joiden opintotuesta leikataan hallitusohjelman läpi mennessä 70 miljoonaa euroa vuoden 2018 loppuun mennessä. Opintoraha pienenee kuukaudessa yli neljänneksellä. Lisäksi suunnitelmissa on pitkä lista muita korkeakouluopiskelijoiden tukiin ja etuuksiin vaikuttavia nipistyksiä.
Kun ilmaista rahaa ei saa, on mentävä opiskeluaikana töihin. Opinnot pitkittyvät. Lisäksi ongelmana on se, että opintotuen menettää kokonaan, jos tienaa liikaa. Tuntuu hullulta, että ahkeruudesta sakotetaan! Toinen vaihtoehto on nostaa opintolainaa. Se ei suomalaisia innosta. Lainassa on ihan hyvät ehdot, mutta silti vain neljännes opiskelijoista suostuu syömään lainarahalla.
Osa päättäjistä pitää opiskelua sijoituksena, johon on oltava valmis satsaamaan. Edullisen lainan kun saa maksettua äkkiä pois päästyään opintojen jälkeen hyväpalkkaiseen työhön. Laina-sana on kuitenkin jo nuorellekin kammotus, jonka nostamista vältetään viimeiseen saakka. Opintojen kallistuminen muodostanee nopeasti luokkaeroja. Parempituloisten perheiden lapsilla on varaa kouluttautua, kädestä suuhun elävien perheiden jälkikasvu saatetaan patistaa lyhempien opintojen pariin ja sitä kautta nopeasti työelämään omaa rahaa tienaamaan.
Jos valmistujaislahjaksi on tiedossa muutaman kymppitonnin velka, opiskelua aletaan helposti pitää riskinä. Suomen koulutustaso laskee. Se ei tee hyvää tilanteessa, jossa maahamme pitäisi kouluttaa huippuammattilaisia, joiden ansiosta talous saadaan nousuun.
Virpi Kupiainen-Ämmälä
Toimittaja