Nykypäivän yhteiskunnallista keskustelua vaivaa syvä polarisaatio, jossa eri mieltä olevat leimataan helposti vihollisiksi. Tämä ilmiö ei johdu siitä, että ihmiset olisivat tulleet pahoiksi, vaan siitä, missä me keskustelemme. Sosiaalinen media on muuttanut vuorovaikutustamme tavalla, joka vaarantaa kykymme pitää toisiamme lähimmäisinä. Ratkaisu ihmisyyden palauttamiseen löytyy kuitenkin lähempää kuin uskomme: kasvokkaisesta kohtaamisesta.
Lähes jokainen meistä tuntee arjessaan ihmisiä, joiden kanssa poliittiset, uskonnolliset tai ideologiset näkemykset eivät kohtaa. Siitä huolimatta, kun tapaamme näitä ystäviä, sukulaisia tai työkavereita kasvotusten, tilanne on poikkeuksetta rauhallinen. Keskustelu on ystävällistä, toisen mielipidettä kunnioittavaa ja usein tilanteesta riippuen hyvinkin humoristista. Tämä huumori ei ole ilkeää piikittelyä ja leikkimielistä nöyryyttämistä, vaan yhteistä naurua elämän moninaisuudelle. Kasvotusten tapahtuvassa vuorovaikutuksessa olemme ensisijaisesti älyllisiä ja tuntevia ihmisiä toisillemme, emme pelkkiä poliittisia tai ideologisia kantoja.
Sosiaalisessa mediassa tilanne kääntyy usein päälaelleen. Kun vuorovaikutus muuttuu kasvottomaksi, kynnys epäkohteliaaseen käytökseen madaltuu vaarallisen matalaksi. Nimimerkin tai profiilikuvan takaa asiat sanotaan epäkunnioittavasti ja toista osapuolta halventavasti helpommin kuin koskaan kehdattaisiin sanoa kasvotusten.
Kiusaaminen, nälviminen ja vihjailu tapahtuvat näppäimistöltä kuin huomaamatta. Somessa kehonkieli ja ilmeet jäävät kokonaan huomaamatta. Niillä on arvaamattoman suuri merkitys ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Tulkinta voi olla täysin eri, mitä on tarkoitettu.
Tämän taustalla on tunnettu psykologinen ilmiö. Ihminen tarvitsee toisen ihmisen fyysisen läsnäolon, katseen, ilmeet ja äänensävyn kokeakseen empatiaa. Näiden tunnistaminen juontuu jo kaukaa evoluutiosta. Kun nämä viestit puuttuvat, aivomme eivät tunnista ruudun takana olevaa tekstintuottajaa tuntevaksi ihmiseksi.
Some-alustojen algometrit vieläpä tietoisesti ruokkivat tätä vihaa ja vastakkainasettelua, koska suuttumus pitää käyttäjät ruudun ääressä pidempään.
Ei olekaan ihme, että yhä useampi suomalainen kertoo nykyään välttelevänsä sosiaalista mediaa ja erityisesti sen keskustelupalstoja. Voidaan perustellusti olettaa, että ne ihmiset, jotka eivät osallistu somen repiviin talkoisiin tai keskustelevat siellä vain pinnallisista ja keveistä aiheista, ovat huomattavasti onnellisempia. Tutkimuksetkin tukevat tätä: somen käytön vähentäminen parantaa tutkitusti elämäntyytyväisyyttä ja vähentää ahdistusta.
Kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen rakentavuus on korvaamatonta. Meidän on ymmärrettävä, että yhteiskuntarauha ja aito yhteisöllisyys eivät rakennu tykkäyksistä tai some-väittelyistä. Ne rakentuvat siellä, missä ihmiset kohtaavat toisensa elävinä ja moniulotteisina olentoina.
Jos haluamme pelastaa ihmissuhteemme politiikan sotkuilta, meidän on suljettava sovellukset ja katsottava toisiamme silmiin. Vain siten muistamme, että olemme kaikki samassa veneessä.