Tämä viikko tuo kaduille kaksi erilaista juhlijaa. Ylioppilaat, joiden edessä on vielä paljon auki.
Ammattiin valmistuvat, joilla on taskussa tutkinto ja lupa mennä töihin. Molemmat ansaitsevat onnittelut – sekä rehelliset sanat.
Ylioppilailla ja muilla jatko-opintoja suunnittelevilla on nyt edessä se kuuluisa avoin maailma. Se voi tuntua yhtä aikaa vapauttavalta ja hämmentävältä.
Hakulomakkeet, pisteet, odottaminen. Kaikille ei aukea ensimmäinen, toinen eikä aina kolmaskaan toive.
Se ei silti tarkoita, että polku on poikki. Se tarkoittaa, että polku mutkittelee. Usein mutkitteleva polku vie paikkoihin, joita ei suoraan olisi löytänyt.
Ammattiin valmistuville tilanne on konkreettisempi – ja siksi myös raskaampi. Te astutte suoraan työmarkkinoille, joilla tilanne on tällä hetkellä tiukka.
Avoimia paikkoja on vähemmän kuin hakijoita. Monen kesä voi mennä hakemuksia kirjoittaessa, ei töitä tehden. Se on raskasta. Eikä se ole teidän vikanne.
Muistakaa, ettei työllisyystilanne kerro teidän arvostanne. Se kertoo suhdanteista, rakenteista ja päätöksistä, joita on tehty kauan ennen kuin te kävelitte koulun ovesta ulos. Teidän tehtävänne ei ole sovittaa syntejä, joita ette ole tehneet.
Silti jotain on tehtävä. Hyvä työ löytyy yleensä sen jälkeen, kun tuntuu, että on soittanut jo yhden puhelun liikaa, lähettänyt taas yhden hakemuksen lisää tai ottanut askeleen, joka tuntui turhalta.
Kaventuneilla työmarkkinoilla se voi tarkoittaa myös sitä, että täytyy katsoa laajemmin kuin omaa alaa. Mikä voi olla hyväkin, sillä usein se odottamaton paikka onkin se, jossa oppii eniten.
Kaikilla teillä kevään nuorilla juhlijoilla on jotain, mitä ei pysty suoraan CV:hen laittamaan: kyky elää epävarmassa maailmassa. Teidän ikäpolvenne on jo harjoitellut sitä enemmän kuin olisi pitänyt. Te osaatte sopeutua. Se on arvokas taito, joka teidän takataskustanne löytyy.
Epävarmuus ei ole epäonnistumista – se on valmistumisen normaali jatko-osa. Tuttu fiilis, jonka tiedän omasta kokemuksesta. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 1988 Nurmon lukiosta.
Sen jälkeen oli monta kesää, kun en tiennyt, mitä syksyllä tapahtuu. Lopulta pääsin omalle polulleni. Se on mutkitellut ja saa mutkitella vastakin. Se on elämää.
Tervetuloa siis mutkaiselle polulle. Mutta ensin: pitkä kesä alkaa pian.