Kaapissa ei ole mitään päällepantavaa, ja töissä pitää olla päällä ainakin ehjää vaatetta. Syntyy tarve, johon vastataan ostamalla.
Tarvitsemme tarpeen kokemusta, koska kunnon nainen ei hurvittele ostamalla turhuuksia itselleen.
On epäkohta ja sen korjaava tavoite. Seuraa harkinta ja hankinta. Harkinta-aika käytetään sisäiseen motivointiin. Tämä tavara on saatava, koska se ratkaisee tyhjyyden X, ja tavaran jälkeen en tarvitse mitään Y-Y.
Se tunne on niin kummallinen. Havaitsee puutteen, olkoon se kengissä, huonekaluissa, tuohon kun saisi hyllyn. Kasaa kolikot, harkitsee ja tekee hankinnan. Ajattelee, että tämän jälkeen olen tyytyväinen koko loppuelämäni.
Tarkastelee maireasti uutta tavaraa. Kymmenen sekunnin kuluttua menettää kiinnostuksensa siihen ja huomaa toisen puutteen. Alkaa uusi tarpeella motivoitu haaveilu.
Tästä on kirjakin. Vaasan oman pojan Timo Airaksisen Halun vallassa (2015) käsittelee kuluttamisen halua. Hän puhuu halutaloudesta. Epämääräinen johonkin suunnattu halu muuttuu aikomukseksi, jos arvioimme sen mahdolliseksi. Airaksinen itse myöntää haaveilevansa lottovoitosta. Voittaminen on niin epätodennäköistä, ettei hän siitä huolimatta juuri koskaan lottoa. Minä haaveilen maailman rauhasta.
Airaksisen mukaan halu johonkin tiettyyn tavaraan on mielikuvituksen ansiota. Halun kohteena oleva esine on osa tulevaa mielikuvituksemme unelmäelämää. Ostan tavaroita, joita ostaisi se ihminen, jollainen haluan olla.
Verhokankaat tai vinkulelut, valinnan tekee sosiaalisesti rakennettu hahmo, askeleen lähempänä täydellistynyttä itseään elävä Hanna.
Ostamisen ja lopullisen valinnan pontimena ei ole puute, vaan halu parempaan maailmaan. Parempaan siltä osin, että uudessa maailmassa omistan sen, mistä tällä hetkellä haaveilen. Uuden tavaran kanssa olen vihdoin onnellinen, sanoo mielikuvitukseni.
Haluaisin kahdensadan euron sadetakin. Koska se kestää kymmenen vuotta, sen todellinen hinta on vain kaksikymmentä euroa talvea kohti. Kyllä sen verran tienaa töilläkin, todistelen itselleni.
Mielikuvitukseni luo minulle kuvan minusta uudessa takissani. Se päälläni en enää kompastele ja saan hienoja ystäviä. Airaksisen mukaan teen halukertomusta, jolla motivoin juuri tämän vaatteen ostamista.
Halukertomuksen helliminen mielessä ei aina johda ostopäätökseen. Ihminen kun pystyy samaan aikaan sekä haluamaan että toteamaan omien halujensa olevan älyttömiä.
Yksi selitys hankinnan jälkeisen euforian nopeaan päättymiseen uusien halujen täyttäessä mieleni onkin se, että olen tottunut onnistumaan. Slummin kuraojassa asuva kerjäläinen herää aamuisin odottamaan uusia pettymyksiä ja tulee siksi onnelliseksi jokaisesta voitosta. Hyväosainen minä voi sulavasti siirtyä uuteen haluun ja kokea onnellisuudessaan olevan vaikkapa uuden pöytälampun kokoinen reikä.
Puheet tarpeella motivoinnista Airaksinen ampuu alas kuin talvihanhen.
Tarve on pakottava, elintärkeä puute jostakin. Halu on aikaan sidottu ja ailahteleva mielentila, jota säätelevät ympäristöstä saadut vaikutteet.
Tarve on fyysinen tila, halu psyykkinen. Suoraselkäistä olisi myöntää, että tahtoo, koska haluaa.
HANNA PALOVUORI
Kirjoittaja harrastaa erilaisten ilmiöiden tarkkailua