Vuoden lopulla pääsemme matkaan Seinäjoen uuden rautatieaseman kaarevan portin alta. Portin kautta aukeaa avara maailma ja seikkailujen mahdollisuus.
Moni nuori lähtee jatkossa tuon portin kautta, kuka armeijaan, kuka opiskelemaan. Maailmalle on päästävä, kun kotikonnut jäävät pieneksi lailla vanhan rippipuvun. Sinne moni myös opintojen jälkeen jää, uljasta uraa rakentamaan – Helsinki, Tampere, Jyväskylä, Oulu.
Aikanaan, vaikkapa perheen perustamisen jälkeen saattaa suunta olla takaisin tänne kotikonnuille, verkostojen pariin. Siitähän mummat ja faarit ilahtuvat, kun pääsevät lapsenlapsia hoivaamaan. Samalla lapsiperheet pääsevät avaran luonnon ääreen varttumaan ja kasvamaan.
Vaimolle ja minulle tuli 25 vuotta täyteen yhteistä taivalta. Päätimme lähteä pienelle ekskursiolle, kahden yön hotellilomalle – toinen yö Tallinnassa, toinen Helsingissä.
Viro on erilainen, siellä kannattaa piipahtaa. Esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun sieltä voisi napata tännekin rouheita ideoita. Vanha ja ränsistynyt sekä uusi ja uljas kulkevat Tallinnassa vieri vieressä. Vanhan kaupungin turistirysien lisäksi tai sijasta suosittelen Kalamajan kahviloita, joissa myös paikalliset viihtyvät sekä Telliskiven luovaa keskittymää.
Uusi Telliskivi syntyi rapistuneelle teollisuusalueelle vajaat 20 vuotta sitten. Jotain samanhenkistä olemme saamassa Seinäjoelle Törnävän vanhalle sairaala-alueelle aikaa myöten.
Seinäjoen keskustan surullisen tyhjät liiketilat sen sijaan saisivat jo nousta luovaan kukoistukseen. Etelä-Pohjanmaa ja Seinäjoen seutu laajemmin on kuitenkin musiikin, kädentaidon ja kulttuurin perinteikästä maaperää. Löytyisikö siitä ratkaisua?
Helsingissä pariskuntaamme helli aurinkoinen ja kuulas syksyinen Kaivopuisto sekä Ateneum, joka ei kuvataiteineen koskaan petä, kirjastotalo Oodista puhumattakaan. Vahva suositus.
Kyllä se vaan matkailu avartaa. Pienikin irtiotto arjesta tekee sielulle ja mielelle tolkuttoman hyvää. Reppu selkään ja kaupunkilomalle.
Jussi Mustikkamaa
freelance-toimittaja Seinäjoelta