Nyt on oiva aika kirjoittaa, sillä kevään vaalit ovat takanapäin ja eduskuntavaaleihin on vielä kaksi vuotta aikaa. Näin ollen et toivon mukaan tulkitse tätä äänten kalasteluna vaan voit antaa ajatuksilleni tilaa pelkäämättä tulevasi manipuloiduksi.
Astuin suureen tuntemattomaan keväällä 2024 liittymällä poliittiseen puolueeseen ensimmäistä kertaa elämässäni ja lähtiessäni ehdolle alue- ja kuntavaaleihin. Myönnetään, että kuvani politiikasta oli ollut ruusuinen huolimatta siitä, että jokunen amerikkalainen draamasarja onkin tullut katsottua.
Hyvin nopeasti silmäni kuitenkin avautuivat sille valtapelille, jotka suomalainenkin politiikka on. Vaalien ja luottamuspaikkaneuvottelujen jälkeen huomaan jääneeni miettimään, kenen etua politiikassa ajetaan? Naiivina olen luullut politiikan olevan yhteiskuntamme rakentamista paremmaksi ja kansalaisten edun ajamista. Valitettavan paljon on havaittavissa oman tai puolueen edun tavoittelua – vallanhimoa. Vastapuolen ajamaa asiaa tärkeämpää itselleni onkin taustalla vaikuttava motiivi.
Alhaiseksi jäänyt äänestysprosentti veti myös mieleni matalaksi. Alue- ja kuntavaaleissa valitut tulevat tekemään päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän kuntalaisten jokapäiväiseen elämään. Tuntuu surulliselta, että niin moni koki äänestämisen tärkeyden vähäpätöiseksi. 50 %:n tietämillä pyörinyt äänestysprosentti tarkoitti käytännössä sitä, että jokainen annettu ääni vastasi kahta ääntä.
Vaikka valtuustopaikka jäi omalla kohdallani saamatta, en koe yhdenkään äänen menneen hukkaan. Toivon, että tulevissa vaaleissa jokainen ehdokas menee itseensä ja miettii, kenen etua haluaa ajaa. Jokaisen äänioikeutetun toivon miettivän, kuka ehdokkaista on luottamuksesi arvoinen ja ennen kaikkea käyttävän etuoikeuttasi vaikuttaa omaan ja tulevien sukupolvien hyvinvointiin.
Pauliina Kukkonen
Seinäjoki