Katsotko useinkaan, paljonko aikaa menee eri someseurantoihin päivän tai viikon mittaan?
Mitä somen uumenista löytyykään: kaikkea kivaa ja hyödyllistä, julkimoita, kissoja ja koiria – tietoa siitä, mitä kavereille, ja keille kaikille muille, kuuluukaan.
Jäätkö koskaan miettimään, miksi oikeiden ihmisten tapaamiset viivästyvät tai niitä ei saa aikaiseksi?
Kaikilla on puhelimet, vaan tuleeko soitettua ”ilman asiaa”?
Ovathan ne tekstiviestit, lyhyesti vain, hyvä kuittaustapa, että hengissä ollaan.
Vaan jotain taitaa puuttua?
Oletko ollut innokkaasti mukana jossakin yhdistyksessä tai muissa vapaaehtoistoimissa, mutta nyt vain uskollisesti maksat jäsenmaksut?
Tehkööt toiset hommat. Jos vaikka uusilla ideoillasi joudut taas puurtajaksi, tai et pääse eroon jostakin vastuuroolista, johon joskus erehdyit lupautumaan.
Mutta hei, uusia yhdistyksiä on, tai voihan uuden perustaa, mille idealle hyvänsä.
Valinnanvaraa on, kunhan joku nykäisee hihasta ja innostaa.
Syksyn koittaessa alkavat opistojen ja yhdistysten kurssit ja riennot. Sieltähän löytyy mistä valita, kunhan saan lähdettyä liikkeelle ja kiskaistua vielä kaverin tai naapurin mukaan.
Ikiomaa aikaa voi antaa lähipiirinsä hyväksi monin tavoin.
Tosille annettu aika on kiitollista tekemistä ja yhdessäoloa.
Se tuo toisille ja itselle hyvää ja lisää ihmiskontakteja. Vapaaehtoinen voi olla vaikka lukumummina, koulun luokkapappana, kulttuurikaverina tai Olka-tukihenkilönä.
Voi olla lapsen isäkaverina tai perheen ystävänä, vaatelahjoitusten lajittelussa tai ruoka-avun talkoolaisena, sukkien kutojana, puhelinpäivystäjänä.
Esimerkiksi näihin saa hyvän perehdytyksen ja tukea matkan varrella. Eikä maksa mitään – paitsi sitä aikaa.
Eikä saa palkkaa, mutta sitäkin enemmän hyvää oloa ja hyvinvointia itsellekin.
Ihan ilman sitoutumista se ei toki onnistu, vaikka todellakaan kaikessa ei joudu kokous- ja paperinpyörityskierteeseen.
Yhdistykset – laidasta laitaan – kaipaavat toimijoita, talkoolaisia, jumppaohjaajia, tietojen kaivelijoita, digi- ja sometaitajia, tilaisuuksien järjestäjiä, perustoimintojen pyörittäjiä, esineiden ja rakennusten fiksaajia, ideanikkareita, musiikin esittäjiä, taustavaikuttajia.
Monenlaisten taitojen yhteistyöllä hommat hoituvat.
Rohkeutta! Lähdetään mukaan, olimme minkä ikäisiä hyvänsä. Apua ja tekijöitä kaivataan.
Yksi tärkeä kuitenkin on: raha. Tukitoiminnat ja apu tarvitsevat sitä, oli kyse sitten keräyksistä tai jäsenmaksuista.
Yhdistysten rahan hankinnassa on käytössä niin uudet kuin vanhat konstit, kierrätys ja myyjäiset.
Kaikista pienistä puroista kertyy moneen tarpeeseen.
Toinen tärkeä asia on kiitos.
Myös iso kiitos kannustuksena kaikille toimijoille.
Kiitos, että jätetään syksyllä vaikkapa muutama tunti viikossa somea pois, ja tehdään sen tilalla jotain, millä saamme aikaan yhteistä hyvää!