Viikko sitten Etelä-Pohjanmaan liiton foorumissa puhui viisaita tulevaisuudentutkimuksen professori Markku Wilenius. Hän muun muassa kehotti eteläpohjalaisia miettimään oman maakuntansa ainutlaatuisuutta ja sitä, minkä mullistavan, merkitystään kasvattavan kehityskulun harjalla maakunnassa kenties ollaan.
Tuossa kohtaa minulle tuli mieleen meikäläinen avaruus ja täällä olemisen sietämätön keveys. Lakeudella jokaiselle löytyy riittävän kokoinen, rauhallinen ja turvallinen oma tila. Enkä nyt tarkoita, että pitäisi omistaa tontti tai maata. Tarkoitan, että täällä yksinkertaisesti on tilaa elää ja nauttia päivistään ilmastossa, joka on raikas ja luonnonmukainen. Moinen saattaa olla maailman myrskyissä vielä kovaa valuuttaa.
Tottakai myös murehdittiin, kuinka nuoret lähtevät täältä sopulilaumoina muualle Suomeen. Tuota ilmiötä voin kuitenkin vain ymmärtää.
Muistan, miten itse otin ritolat 90-luvun alkupuolella, koska en voinut kouluttautua toiveammattiini Seinäjoella. Luojan kiitos en voinut, sillä halusin palavasti muualle. Se tuntui viisaalta, rohkealta ja isolta omalta päätökseltä. Etäisyyden ottaminen kotikonnuille on usein hyvä veto nuorelta ihmiseltä.
Sen sijaan, että jarruttaisimme omia nuoria lähtemästä, meidän pitäisi miettiä, miten saisimme tänne houkuteltua lisää väkeä muualta Suomesta.
Kun muistelen Eparin tekemiä haalaribilehaastatteluja, niin ihan jopa Kaiken pääkaupungista – siis Tampereelta – on saatu tänne opiskelijoita. He ovat olleet iloisia valinnastaan ja viihtyneet sanojensa mukaan Seinäjoella. Ehkä hekin ovat vain halunneet etäisyyttä kotiinsa ja valinneet lakeuskaupungin.
Ei ihme. Eritoten Seamk on vetovoimainen opinahjo, jossa saa laadukasta opetusta monella alalla. Jospa noita aloja voisi vielä lisätä, kenties varta vasten miettiä ja markkinoida vaikkapa näin: ”Tule Seinäjoelle opiskelemaan. Voit kouluttautua aloille, joita tekoäly ei syö!”
Siitä puheen ollen: Etelä-Pohjanmaa on tunnetusti vahva elintarvikealalla. Jokainen maailmassa tuntee tarvetta syödä päivittäin, joten ruokabisneksellä on tulevaisuutta. Panostetaan ainakin siihen.
Koska eläinkunnan proteiinista ollaan liikkumassa kohti kasviproteiinia, olisi nyt biljoonan dollarin sauma uusille bon appetit -innovaatioille. Ehkä ajattelumallia voisi ottaa Thomas Alva Edisonista (1847–1931), joka mitään pelkäämättä tuumi näin: ”Selvitän, mitä maailma tarvitsee. Sitten yritän keksiä sen.”