Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Onko elämän tar­koi­tus kärsiä?

Minä arvostan enemmän elämän laatua kuin pituutta. Siksi kannatinkin kansalaisaloitetta: Eutanasialaki säädettävä Suomeen. En pelkää kuolemaa, vaan sitä, että kuinka kiduttaen se tulee. Kuolema päästää tuskista, peloista, veloista ja vihollisista. Kuoltuaan ei ole rasitteena itselle, läheisilleen eikä yhteiskunnalle.

Paras olisi kuolla äkkiä seisovilta jaloilta. Kirjasin hoitotahtooni, ettei minua pidä elvyttää, ellei paluuta elämänarvoiseen tilaan ole. Eutanasiasta laitoin niin, että jos olen tullut tilaan, jolloin en pysty ilmaisemaan omaa tahtoani, mutta eutanasia on sallittu, niin sitä voi ehtojeni mukaan käyttää. Lääketiede ei pysty voittamaan biologista kuolemaa. Voi vain siirtää ja helpottaa rajallisesti sen tuloa.

Jotkut ottavat oikeuden elämänsä lopettamisesta omiin käsiinsä. Toissa vuonna 752 ihmistä teki itsemurhan. Myös alkoholi, tupakka ja muut päihteet lyhentävät elämää.

Vihollisiksi määritettyjen auttaminen kuolla ei kuitenkaan ole rikos. Sodissa oikein lasketaan, että kuinka monta on saatu puolin ja toisin hengiltä.

Niin sanottu hiljainen eutanasia on luvallista. Saattohoito on sitä. Lääketiede on antanut silloin periksi biologiselle kuolemalle. Lopetetaan hengissä pitävä hoito. Muutenhan meistä kaikki kuolisimme tehohoidossa letkuihin ja johtimiin kytkettyinä.

Eutanasiaa vastustavat pelkäävät sitä sen takia, että eutanasia tehtäisiin heille ilman heidän omaa tahtoaan. Aloitteen mukaan eutanasiapyyntöä ei voi tehdä kukaan muu kuin potilas itse ilman painostusta. Kuolemankielissä oleva todistettavasti pyytää sitä toistuvasti ja laissa määritellyt muutkin ehdot täyttyvät. Kynnys on korkea. Kivut ovat silloin enää merkki siitä, että on hengissä, mutta ei elossa. Toki nukutettukin on hengissä.

Eutanasian sallimisen kannattaa kirjata hoitotahtoonsa hyvissä ajoin, jolloin on vielä kykenevä ilmaisemaan oman tahtonsa. Hoitotahdon voi kirjata nykyään kanta.fi kantaan.

Uskonnon puolella kuolema on vain siirtymäriitti matkalla taivaan iloihin ja turvaan.

Markus E. Myllymäki

Vaasa