Koronapandemia pakotti nopeisiin muutoksiin vesihuollossa, mutta järjestelmä kesti. Kriisivalmiutta koettelevat nyt kyber- ja hybridiuhat ja jopa sotilaallisten konfliktien mahdollisuus, arvioi osastojohtaja Veli-Pekka Vuorilehto Helsingin seudun ympäristöpalveluista.
Hän johtaa valtakunnallista Vesihuoltopoolia, joka tukee vesihuoltolaitoksia niiden varautuessa sekä normaaliolojen häiriöihin että poikkeusoloihin.
Yksi Vaasassa järjestettävien valtakunnallisten vesihuoltopäivien teemoista onkin juuri huoltovarmuus. Paikalle odotetaan keskiviikkona ja torstaina jopa tuhatta osallistujaa.
Toimiva vesihuolto kuuluu kriittiseen infrastruktuuriin yhdessä sähköverkon ja liikenneväylien sekä tieto- ja rahaliikenteen kanssa. Vesihuolto on varautunut vanhastaan putkirikkojen, sähkökatkojen, veden saastumisen ja sään aiheuttamiin häiriöihin.
Varautuminen vauhdittui Nokian kriisissä
Vuorilehdon mukaan nyt on perusteltua siirtää katse myös poikkeusoloihin, koska uhka sotilaallisesta vaikuttamisesta on lisääntynyt.
– On todennäköistä, että kriittistä infrastruktuuriamme kohtaan tullaan käyttämään ainakin jonkinlaisia hybridivaikuttamisen keinoja.
Yksi vesihuollon käännekohdista oli Nokian vesikriisi vuonna 2007, kun 400 000 litraa jätevettä sekoittui juomaveteen. Se korosti systemaattisen varautumisen tarvetta häiriötilanteiden varalta.
– Tätä on edistetty myös lainsäädännöllisin keinoin edellyttämällä vesihuoltolaitoksilta varautumissuunnittelua.
Ukrainan sota ja Venäjän vastaiset pakotteet heikentävät vesihuoltolaitosten taloudellisia näkymiä. Tuotantotarvikkeet ovat kallistuneet, ja myös niiden saatavuus on heikentynyt.
– Yritykset ovat varoittaneet toimitusvaikeuksista, mikä laitosten on syytä ottaa huomioon. Myös rakennuskustannusten nousu ja rakennusteollisuuden yleinen epävarmuus tuovat haasteita vesihuollon investointeihin, Vuorilehto arvioi.
Verkostoa vaivaa iso korjausvelka
Suomen vesijohtoverkoston kokonaispituus on 107 000 kilometriä ja viemäri- ja hulevesiverkoston 50 000 kilometriä. Valtaosa vesi- ja viemäriverkosta on kuntien hallinnassa, ja julkista keskustelua hallitsee kasvava korjausvelka.
Suomessa on noin 2000 vesihuollon organisaatiota, jotka vastaavat talousveden jakelusta, jätevesien johtamisesta ja käsittelystä tai molemmista.
Kilpailu- ja kuluttajaviraston tuoreen raportin mukaan verkoston vuosittaiset investointitarpeet lähes kaksinkertaistuvat tällä ja ensi vuosikymmenellä. Noin 777 miljoonan euron investointitarpeesta jo yli puolet kohdistuu verkostosaaneerauksiin.
Korjausvelan maksaminen tuo korotuspaineita vesihuollon perus- ja käyttömaksuihin. Raportissa muistutetaan, ettei maksujen korottaminen saa kuitenkaan asettaa kuluttajia taloudellisesti kohtuuttomaan tilanteeseen, koska vesihuolto on kuluttajille välttämättömyyspalvelu.
Vesihuollon valvonta Etelä-Savon elyssä
Vesihuoltolain mukaisesti vastuu keskitetyn vesihuollon järjestämisestä sitä tarvitseville alueille kuuluu kunnalle.
Tämän vuoden alussa kaikki vesihuollon valvonta- ja edistämistehtävät siirrettiin Etelä-Savon ely-keskukseen perustetulle Vesihuoltopalvelut-yksikölle. Sen työntekijät pysyvät kuitenkin omilla ely-alueillaan.
Yksikkö hoitaa vesihuoltolain mukaisia tehtäviä. Vesilain mukaiset pohjavedenhankinnan valvonta, ympäristönsuojelulain mukainen pohjavesialueiden suojelu ja jätevedenpuhdistamoiden valvonta sekä vesienhoitolain mukaiset pohjavesitehtävät tehdään edelleen paikallisissa ely-keskuksissa.
Kansallisen vesihuoltouudistuksen ohjelma hyväksyttiin keväällä 2021, ja sen toteutus edellyttää toimia kaikilta alan toimijoilta. Toteutusta edistävä toimeenpanosuunnitelma valmistuu kesällä.
Samalla valmistellaan vesihuoltolain tarkistamista. Hallituksen lakiluonnoksen on määrä valmistua vuonna 2024.