Sairauksista kirjoittaminen on monimutkaista ja vaatii aina mahdollisimman yksiselitteistä täsmällisyyttä.
Vaikeusastetta lisää se, että jatkuvasti tulee sairauksiin liittyvää uutta tietoa ja tutkimustuloksia, jotka toisinaan kumoavat siihenastisen tiedon. Valitettavasti monet tiedot ja tutkimustulokset ovat hyvin usein vielä ristiriitaisia keskenään.
Sitten on tutkittua tietoa, josta vallitsee yleisesti kiistaton yksimielisyys.
Yhtä mieltä ollaan esimerkiksi siitä, että diabetesta on kahta eri lajia, ne ovat erilaisia sairauksia ja puhkeavat eri syistä. Tätä ei kai kukaan pyri kiistämään. Puhutaan jo yleisesti myös kolmostyypin diabeteksesta.
Tein juttukokonaisuuden otsikolla ”Sokerinen lapsuus uhkaa terveyttä” (Ilkka 1.2.) päiväkoti-ikäisten lasten ruokailutottumuksista ja erityisesti siitä, kuinka yletön sokerin saanti altistaa sairauksille.
Etelä-Pohjanmaalla ovat sekä lapset että aikuiset maan lihavimpia.
Haastattelussa asiantuntija kertoi mahdollisia uhkia, joita sokerisen lapsuuden viettänyt saattaa kohdata myöhemmin elämässään ja viimeistään aikuisena.
Elleivät elämäntavat muutu ja makeitten ruokien käyttö vähene, lapsi voi joutua kamppailemaan muun muassa lihavuuden aiheuttamien liitännäissairauksien kanssa kuten korkea verenpaine, syöpä ja rasvamaksa sekä diabetes.
Tiedot pitävät paikkansa, mutta tässä kohtaa olisi ollut tarpeen erikseen korostaa, että lihavuudesta johtuva diabetesuhka tarkoittaa nimenomaan kakkostyypin diabetesta.
Huolestunut lukija lähetti kirjeen, jossa hän antoi ystävällistä palautetta siitä, kuinka tarkasti diabeteksesta on syytä kirjoittaa.
Lukija kertoi, että asia on vaivannut häntä jo pitkään ja tullut usein vastaan. Sekaannuksen mahdollisuus pulpahti jälleen hänen mieleensä tuota juttua lukiessa.
Hän korosti, että pitää aina ehdottomasti erottaa ykköstyypin ja kakkostyypin diabetes toisistaan. Pelkkä yleissana diabetes ei anna riittävää informaatiota sairauden synnystä ja laadusta sekä sen hoidosta.
Näinhän asia on. Hän huomautti aivan oikein, että ykköstyyppiin sairastuvat lapset eivät ole niitä lihavia ihmisiä, jotka ehkä jossain elämänsä vaiheessa voivat sairastua kakkostyypin diabetekseen.
Jutussa näin ei tosin väitettykään, mutta asian alleviivaaminen on selvästi tarpeen mahdollisten väärinkäsitysten välttämiseksi.
Diabeteksen niputtaminen yhdeksi sairaudeksi aiheuttaa lukijan mukaan ykköstyypin lapsidiabeetikoille ja heidän vanhemmilleen ahdistusta sekä ansaitsematonta leimaa ja häpeää.
Joskus joutuu kuulemma selittelemään pahimmille olettajille, ”ettei meidän lapsi ole koskaan ollut lihava vaan päinvastoin”.
Ikävin seuraus on se, että vääränlaisen leimaamisen pelossa lapsi tai nuori ei halua kertoa muille olevansa diabeetikko, vaikka on kaikesta huolimatta täysin riippuvainen insuliinista pysyäkseen hengissä.
Sairauden salaamisesta voi seurata jopa hengenvaarallisia tilanteita.
Hiljattain julkisuuteen tuli tutkimustieto, jossa selvitettiin, miksi metaboliseen oireyhtymään liittyvä rasvamaksa altistaa kakkostyypin diabetekselle ja sepelvaltimotaudille, mutta niin sanottu PNPLA3-rasvamaksa ei. Rasvamaksoissakin on siis eroa.
PIRKKO LEHTIMÄKI
pirkko.lehtimaki@i-mediat.fi