Vaikka nuori muuttaa lukio- tai ammatillisen koulutuksen opintojen vuoksi omilleen, häntä ei saisi jättää oman onnensa nojaan. 15–16-vuotias on vielä liian nuori pärjäämään tyystin ilman aikuisten tukea, arvioi Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Ira Custodio.
– Itsenäistymisvaihe on tärkeä siirtymäkohta, jossa nuoren on tärkeä saada riittävä tuki, jotta hän saa luottamuksen siihen, että elämä kantaa, Custodio sanoo.
– Erityisen tärkeä on kiinnittää huomiota heihin, joilla itsenäistyminen tapahtuu varhaisemmin kuin mitä nuori itse toivoisi ja etenkin heihin, joilla ei ole riittävästi sosiaalisia suhteita ja verkostoja.
Kun Custodio nelisen vuotta sitten kokosi Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen 16-vuotiaiden nuorten ajatuksista itsenäisestä asumisesta, verkostojen ja yhteisöjen näkökulma jäi kyselytutkimuksessa vielä liiaksi paitsioon.
– Nuoret toivat sitä esiin avovastauksissa, kun kysyttiin, mikä omilleen muuttamisessa jännittää.
Custodio sanoo tietävänsä, että kuntien ja järjestöjen nuorisotyössä on tunnistettu nuorten ryhmä, joka muuttaa varhain omilleen toiselle paikkakunnalle. Nuorille on järjestetty työpajoja, tapahtumia ja tukea, mutta on vaikea tietää, miten kattavasti toiminta tavoittaa omilleen muuttaneet. Vaarana on, että nuoret ovat yksinäisiä ja syrjäytyvät.
– Mietin paljon nuoria, joilla tukiverkostoja ei ole fyysisesti lähellä tai ei ole ketään, jolle soittaa, jos jääkaappi on tyhjä tai nuori tarvitsee apua laskujen maksamisessa.
Moninainen joukko nuoria
Minkälaisia ovat omilleen muuttajat? Tässä jutussa niputetaan yhteen toisen asteen nuoret opiskelijat, jotka eivät elä arkeaan huoltajiensa kanssa vaan viettävät ainakin viikot omillaan toisella paikkakunnalla tai asuntolassa. Joukkoon ei ynnätä toisella paikkakunnalle muuttanutta opiskelijaa, joka asuu vaikkapa sukulaisten luona.
Joukko on hyvin moninainen. Tarkkoja lukuja omilleen muuttajista on vaikea luetella, sillä esimerkiksi asuinpaikkakunnan ja opiskelupaikkakunnan ero ei kerro asumismuodosta mitään.
Tilastot antavat toki osviittaa. Esimerkiksi vuoden 2022 lukiolaisbarometrissa kuusi prosenttia nuorista vastaajista kertoi muuttaneensa nykyisten opintojen vuoksi toiselle paikkakunnalle. Pohjois- ja Itä-Suomen vastaajista näin kertoi yhdeksän prosenttia, mikä oli alueellisesti suurin osuus. Luvut olivat nousseet vuoden 2019 barometristä.
Nykyään oppivelvollisuus jatkuu siihen asti, kun opiskelija täyttää 18 vuotta. Helsingin yliopiston tutkija Hanna Remes kertoo, että alle 18-vuotiaana kotoa muuttaminen on edelleen melko harvinaista, sillä Tilastokeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2022 kuusi prosenttia 16-vuotiaista ei asunut kummankaan vanhempansa kanssa, 17-vuotiaista 10 prosenttia.
– Tilastojen perusteella näyttää siltä, että kotoa muutto aikaistuu Suomessa edelleen, mutta mitään dramaattista muutosta ei ole viime vuosina tapahtunut, Remes toteaa.
– Yksinasuminen on nuorilla kuitenkin yleistynyt, ja kotoa muuttaneista 16-vuotiaista kolmannes ja 17-vuotiaista jo lähes puolet asui yksin.
Varhaisella muutolla riskinsä
Myös syyt varhaisen omilleen muuton taustalla ovat moninaiset. Toinen on jo ehkä pitkään unelmoinut opinnoista urheilulukiossa ja lähtee satojen kilometrien päähän omasta tahdostaan, toisen saattaa ajaa omilleen pitkä etäisyys lähimpään oppilaitokseen tai pahimmillaan lapsuudenkodin vaikeudet, kuten vanhempien päihdeongelmat.
– Sitähän emme tilastoista näe, ovatko nuoret muuttaneet vapaaehtoisesti vai pakon edessä. Todennäköisesti päätöksentekoon vaikuttavat yhtä aikaa monet asiat, kuten perhetausta tai nuorten omat arvot, Remes muistuttaa.
Varhaisen muuton seurauksia tutkineen Remeksen mukaan alle 19-vuotiaana kotoa muuttaneilla on myöhemmin muun muassa kohonnut kuolleisuuden riski ja alhaisempi koulutustaso. Tutkimusten tulokset ja niistä kumpuavat mietteet, kuten "pysyt hengissä, kun pysyt kotona", kuulostavat hurjilta etenkin ajatellen nuoria, jotka muuttavat omilleen vapaaehtoisesti unelmia tavoitellakseen.
– On hyvä muistaa, että yhteydet ovat tilastollisia eli ei ole syytä pelätä, että jos muuttaa aikaisin kotoa, elämä menee pieleen, Remes rauhoittelee.
– Mutta riskit ovat suurempia, ja jos olisi mahdollista tukea nuoria itsenäisen elämän alussa, se olisi yhteiskunnallinen sijoitus, joka kannattaa.
Remes muistuttaa, että muutto lapsuudenkodista on nuorelle aina haastava vaihe.
– Vastuu oman elämän ja arjen pyörittämisestä opintojen ohella on eri tavalla kuormittavaa kuin jos asuisi vielä kotona, jossa vanhemmat tai vanhempi pyörittää huushollia.
Raha-asiat huolestuttavat
Lastensuojelun Keskusliiton kyselyyn haastateltiin kaikkiaan noin tuhatta nuorta, jotka täyttivät vuoden 2019 aikana 16 vuotta. 60 prosenttia vastaajista oli sitä mieltä, että toinen aste pitäisi voida suorittaa vanhempien luona asuen.
Nuoren valmiutta muuttaa omilleen tarkasteltiin kyselyssä arjen taitojen näkökulmasta: onnistuuko ruoan laitto, siivoaminen ja omasta taloudesta huolehtiminen. Vanhempien tuki on tärkeää, kun nuori opettelee itsenäistymisen vaatimia taitoja.
– Selvityksemme perusteella tiedämme, että suurin osa nuorista oppii arjen taitoja kotona ja koulussa melko paljon, mutta miten hyvin palveluissa tunnistetaan nuoret, joilla riittävää tukea ei ole ja miten heille mahdollistetaan turvallinen itsenäistyminen? Custodio kysyy.
Järkevä rahan käyttö oli asia, joka huolestutti laajasti kyselyyn vastanneita. Ammatillisen toisen asteen opiskelijajärjestön Suomen Opiskelija-Allianssin (OSKU ry) puheenjohtaja Johanna Heikkinen tietää niin ikään nuorten taloushuolet.
– Kun puhutaan toisen asteen maksuttomuudesta, pitäisi muistaa, että kotoa muuttaneilla on silti muun muassa vuokra maksettavanaan sekä muut elinkustannukset.
Heikkisen mukaan ammattiin opiskelevat muuttavat omilleen tyypillisesti siksi, ettei lähialueen oppilaitoksesta löydy mieluista alaa.
– Uskon myös sen vaikuttavan päätökseen, löytyykö paikkakunnalta töitä valmistumisen jälkeen.
Heikkisen mielestä muutto omilleen on nuorelle iso elämänmuutos. Samaa sanoo Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja August Kiattrakoolchai, joka kertoo itse muuttaneensa omilleen 18-vuotiaana.
– Olisi tärkeää, ettei opiskelijalla olisi kiireen tuntua tai pakkoa muuttaa aikaisemmin kuin hän itse kokee sopivaksi ja tarpeelliseksi.
Kiattrakoolchai kehuu Kelan hyvää neuvontaa tukiasioissa, mutta hänen mukaansa raha-asiat väistämättä kuormittavat lukiolaista eivätkä painolastia ainakaan helpota asumistuen heikennykset.
– Lukiolaisten Liitolla on ollut pitkäaikaisena tavoitteena, että lukiolainen voi käydä koulutuksen muuttamatta pois kotoaan.
Opintojen saavutettavuus vaihtelee
Opetus- ja kulttuuriministeriön asiantuntija Johannes Peltola kertoo, että etäisyys opiskelijan kodista lähimpään toisen asteen koulutukseen vaihtelee suuresti alueittain. Etäisyydet ovat pitkät esimerkiksi Pohjois- ja Itä-Suomessa. Ammatillisessa koulutuksessa tarjonta vaihtelee myös tutkinnon mukaan.
Yhtä lailla Suomen väestökehitys näkyy vaihtelevasti.
– Toisella asteella opiskelevien määrä on valtakunnallisesti lähivuosina kasvussa, mutta vähenee voimakkaasti 2030-luvulla. Muutoksen suuruus ja ajoittuminen vaihtelevat kuitenkin alueittain, ja joillakin alueilla nuoret ikäluokat ovat pienentyneet jo pidempään, Peltola taustoittaa.
Ennusteiden valossa voisi ajatella, että jatkossa syrjäseudulla yhä useampi nuori joutuu muuttamaan omilleen heti peruskoulun jälkeen, kun nuorten määrä vähenee jyrkästi. Peltola silti vakuuttaa, että ministeriöllä on vahva tavoite ja tahtotila turvata toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus.
– Ei ole ajatusta, että ketään pakotetaan muuttamaan, päinvastoin. Tavoitteena on, että lähimpään oppilaitokseen olisi kohtuullinen etäisyys.
Asiantuntijan mukaan tämä tarkoittaa sitä, että toisen asteen oppilaitoksia pyritään säilyttämään harvaan asutuilla alueilla, mutta alueilla, joissa sijaitsee lähekkäin useampi pieni oppilaitos, voi oppilaitosten määrää olla tarkoituksenmukaista vähentää ikäluokkien pienentyessä. Hän myöntää, että ammatillisessa koulutuksessa ei ole realismia, että joka alalla olisi kattavasti koulutusta koko maassa. Hänen mukaansa on puhuttava yleisimpien alojen saavutettavuudesta.
Peltola muistuttaa, että laissa on turvattu jokaiselle oppivelvolliselle oikeus matka- ja majoituskorvauksiin tietyin ehdoin. Asuntoloissa asuu hänen mukaansa vuosittain muutama sata lukiolaista ja tuhansia ammattiin opiskelevia.
– On hyvä huomata, että se on luonteeltaan hyvin erilaista omilleen muuttamista, koska oppilaitoksen ohjaajia on mukana toiminnassa eivätkä opiskelijat ole asuntolassa aivan yksin, Peltola sanoo.
Vapaaehtoinen muutto omilleen ja kauas kotoa on Peltolan mukaan myönteinen asia, jos opiskelija huoltajineen on punninnut ratkaisun huolella.
– Toki jos osoittautuu, ettei ratkaisu olekaan sopivin, on tärkeää, että opiskelijalla on mahdollisuus vaihtaa lähempänä olevaan oppilaitokseen.
