Media nosti kevään aikana vanhusten ja vammaisten ihmisten elämiseen liittyviä asioita esiin perään kuuluttamalla, kuka hoitaa ketäkin ja missä, sekä mikä on ihmisen arvo.
On käsitys, että yhteisunta painostaa omaisen ottamaan vastuun läheisestään, joka ei pärjää itsekseen, kuin myös erityislapsen kohdalla sanotaan, että vanhempien tehtävä on hoitaa lapsensa. Tätä toimintatapaa on ollut jo kuntasektorin aikanakin, mutta nyt hallitus ja hyvinvointialueet niittaavat kaiken lopunkin isona kasvottomana instanssina ostrakismiin nojaten. Saattaakin ihmetellä, että palaammeko takaisin syytinkiläisyyteen, mutta ovatko päättäjät ajatelleet sitä, miten se tänä päivänä toimisi?
Ehkäpä omaishoito on juuri tätä tänä päivänä. Yhteiskunta laskee siihen, että kyllä omainen läheisensä hoitaa, mutta mitä sitten, jos omaisia ei ole, tai omaiset asuvat satojen kilometrien päässä, tai ovat vankasti työelämässä ja omassa elämässään kiinni?
Juuri muutospyynnön tehneenä ja siihen päätöksen saaneena on sanottava, että omaishoidon tuesta on niin torso laki; se ei lupaa omaishoitajalle muuta kuin 2 palkkioluokkaa ja 2 tai 3 vapaapäivää, jotka viimetipassa hyvinvointialue voi määrittää ”mitä missä ja milloin”. Omaishoidon tuki on harkinnanvarainen ja määrärahasidonnainen palvelu.
Ennen kuin mikään tulee muuttumaan, omaishoitoon pitää saada uusi laki. Laki pitää saada subjektiiviseksi oikeudeksi, koko maahan yhtenäiset kriteerit, palkkiot korkeammaksi, vapaapäiviä enemmän ja vapaat omaishoitajan tarpeen mukaisina toteutuksina ja tuki ja palvelut yksilöllisiksi.
On huomioitava, että omaishoidettavia on ns. vauvasta faariin eli omaishoitajina on nuoria ja ikäihmisiä, yksinhuoltajia, työssä käyviä, opiskelijoita jne. Täten erilaisia omaishoitotilanteita on yhtä monta kuin on tällaista perhettäkin. Ja on muistettava, että tässä myllerryksessä ei saa unohtaa hoidettavaa eikä hänen tarpeitaan.
Omaishoito on yksinäistä puurtamista. Omaishoitaja elää kahden ihmisen elämää (ja ehkä useammankin), omaansa ja hoidettavan. Omaishoitaja on hoidettavan edunvalvoja ja en tällä tarkoita viranomaisen antamaa statusta, vaan sitä, että omaishoitaja on vastuussa siitä, että hoidettava saa tarvitsemansa palvelut, sosiaalisen ja kunnioittavan elämän jne.
Mutta, kuka ajaa ja valvoo omaishoitajan etua?
Ikäihmisten omaishoidon myötä yhteiskunta säästää miljardeja euroja vuosittain. On laskettu, että noin 300 000 ihmistä pitää läheisestään huolta säännöllisesti (joista omaishoidon tuen sopimuksen piirissä on vain noin alle 50 000 henkilöä). Jos tämä määrä hoidettavia jakaantuisi koti- ja laitoshoidon piiriin, niin hyvinvointialueet tekisivät konkurssin.
Sari Riskumäki
omaishoitaja
Kurikka