VIIKON VIERAS: Ranskalainen Guillaume Kermen on asunut Suomessa pian kolme vuotta. Tämän ajan hän on viettänyt perheensä kanssa Vaasassa työskennellen Vaasan Luistinkerhon päävalmentajana. Tänne johtanut polku on ollut mutkitteleva ja haastavakin, eikä Kermen maailmanmatkaajana vielä tiedä, minne tulevaisuus saattaa viedä.
Kermen syntyi Ranskassa 80-luvulla ja ihastui jo nuorena luisteluun lajin nopeuden ja keveyden tunteen vuoksi. Hän aloitti luistelemalla yksin, mutta myöhemmin vieraillessaan Kanadassa hän tunsi löytäneensä oman lajinsa pariluistelusta. Näin alkoivat pitkät ja monimuotoiset vuodet harrastuksen muuttuessa elämäntyöksi.
Tie maailman läpi. Luistelu vei Kermeniä maasta maahan. Hän oli kunnianhimoinen luistelija eikä epäillyt hetkeäkään, ettei seuraisi intohimoaan myös ulkomaille. Pariluistelussa täytyy ottaa huomioon oman suorituksen lisäksi myös yhteistyö toisen kanssa, jolloin sopivan parin merkitys on suuri.
Kermen onnistui löytämään itselleen täydellisesti sopivan ruotsalaisen parin. Tämän kanssa harjoitteleminen veikin taas luistelijaa maasta maahan, muun muassa Ruotsiin ja Saksaan.
Kermen kertoo parin työskennelleen ahkerasti ja antaneen lajille kaiken aikansa, mutta valmentajan kanssa epäonnistunut yhteistyö johti lopulta siihen, ettei tavoiteltuihin vuoden 2006 olympialaisiin päästykään mukaan.
– Kaikkea ei ole tarkoitettu tapahtuvaksi, Kermen sanoo ja tähdentää, että valmentajan merkitys luistelussa on valtava.
Rehellisyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Hyvä valmentaja on Kermenin mukaan ennen kaikkea totuudenmukainen, reilu ja motivoiva. Joskus näiden väliltä on vaikeaa löytää kultaista keskitietä, mitä kulkea, mutta sen tavoitteleminen on tärkeää.
Kermen kertoo itse tekevänsä aina parhaansa yltääkseen täydellisyyteen, vaikka uskookin, että elämässä täytyy sietää myös epäonnistumisia.
– En näe epäonnistumista negatiivisena asiana, vaan tilaisuutena oppia ja kasvaa, hän sanoo.
Rehellisyys ja pitkäjänteisyys ovat korkealla Kermenin arvomaailmassa myös työn ulkopuolella. Hän pitää tärkeänä, että jokainen rohkaistuisi ottamaan elämänsä omiin käsiinsä ja tekemään sillä sitä, minkä tuntee oikeaksi. Jos oma suunnitelma ei toimikaan, sen voi hylätä ja yrittää uudestaan. Kukaan ei synny mestarina, ei varsinkaan elämän.
Opettamisen kutsu. Lopulta Kermen siirtyi luistelukehässä toiseen rooliin: valmentajaksi. Hän valmensi muun muassa Italiassa ja Islannissa, jossa hän tapasi nykyisen tyttöystävänsä.
Samoin kuin aiemminkin luistelu-urallaan antoi Kermen valmentajan tehtäväänsä kaikkensa. Islannissa kaikki tavoitteensa saavutettuaan toi valmentajan ura Kermenin lopulta Vaasaan. Miten maailmanmatkaaja on täällä sitten viihtynyt?
– Pidän Vaasasta, sillä pienessä kaupungissa kaikki on käytännöllistä ja lähellä, Kermen kertoo ja painottaa arvostavansa kahden lapsensa vuoksi myös kaupungin turvallisuutta verrattuna syntymäkaupunkiinsa Pariisiin.
Maailman eri kolkissa asunut Kermen korostaa oman asenteen tärkeyttä jokaisella elämän osa-alueella.
– Ei esimerkiksi ole olemassa yhtä ideaalipaikkaa, missä asua, vaan jokaisesta maasta ja kaupungista nauttii, kun tekee siitä omansa.
Sara Katajakoski