Olkoon tuleva Suomi kuin viinipuutarha, joka tuottaa suuren sadon, jota ei taudit vaivaa ja jota nimessään korkein kaitsee.
Sellainen, joka on saavuttanut järjestyksen harmonian, mutta ei vääryydellä, vaan siinä hengessä, jota suomalaisuus kantaa. Ja olkoon tämä niin selvää, että sitä ei kukaan voi kiistää.
Nouskoon sen puiden latvat korkealle kuin juhannuspäivän aurinko, ja nouskoon Suomi kansakuntien joukossa ensimmäiseksi suunnannäyttäjäksi siinä, miten alennustila murskataan väkevimmän mahdilla niin, että sitä ei enää edes muisteta, ja josta nousee hyvä maa, jossa kaikki kasvaa kuin itsestään.
Olkoon se iältään sellainen, että se syntyy, kasvaa ja lopulta kuolee, mutta tapahtukoon se silti. Ja tuona aikana se luokoon sellaisen valtikan, joka suljettakoon sammon sisälle, ja josta se tarvittaessa on otettavissa esiin, kun Suomen kansaa joku uhkaa, sillä siinä näkyy korkeimman nimen voima ja mahti.
Nouskoon sen henkisiksi hallitsijoiksi maan viisaat ja papit, joita ohjaa vilpittömyys, mutta älköön kukaan pyytäkö itselleen kuninkaan kruunua, ja maan päättäjät jatkakoon toimissaan.
Herätköön Suomen kansa sen toiseen aamuun, jossa sen oikeustalo kasvaa korkeaksi, jossa sen sydämiä keskellä kylmintä talveakin lämmittää viini, ilo ja hoiva, jossa se löytää anteeksiannosta muille anteeksiannon itselleen, ja jossa se saavuttaa totuutta palvellessaan suurimman yltäkylläisyyden jakson, mitä se on koskaan saanut kokea.