”Ole valmis” on partiolaisten iskulause.
Olemmeko kuitenkaan valmiina niin yksilönä perheinä, kansakuntana, jos meitä uhkaa todellinen kriisi? Mitä jos meille ei tulisi ruokaa kauppoihin, sähköä viikkokausiin tai vaikka muutamaan päivään? Vedentulo ja jätevesihuolto eivät toimisi? Pankkikortit ja vastaavat eivät enää toimisi, maksuliikenne toimisi ainoastaan käteisellä? Tietoliikenneyhteydet olisivat poikki.
Miten terveydenhuolto ja sosiaalipalvelut järjestyisivät, mikä olisi edellä mainittujen kriisinkestävyys?
Puolustusvoimilla on tukenaan tehokas ja hyvin koulutettu reserviläisarmeija, johon kuuluu sodan ajan joukkona noin 900 000 reserviläistä, miehiä ja naisia. Puolustusvoimat harjoittelee jatkuvasti, kouluttaa varusmiehiä ja reserviläisiä, silti on aiheellista pohtia, miten käy, jos harjoitukset muuttuisivatkin todeksi.
Suomella ei tällä hetkellä ole välitöntä vaaraa joutua sotaan. Uhkakuvat, kuitenkin lähinnä idästä, velvoittavat meitä olemaan valmiina.
Hallituksen valmistelema rajalaki, jonka eduskunta on hyväksynyt, on voimassa vuoden 2026 loppuun asti. Irtautuminen Ottawan miinankieltosopimuksesta toteutunee lähiaikoina. Suomi on liittynyt Natoon ja on osa suurta merkittävää sotilaallista liittokuntaa. Nämä ovat tärkeitä elementtejä ulkoisen turvallisuuden kannalta.
Ulkoisesti olemme melko hyvässä turvassa. Varautumiseen meitä valmentavat ja kouluttavat eri reserviläisjärjestöt, joihin kuulu RUL, Reserviläisliitto ja Maanpuolustusnaiset sekä MPK, Naisten valmiusliitto ja SPR.
Näiden vapaaehtoisjärjestöjen kautta pääsee halutessaan mukaan mielekkääseen kansalaisyhteiskuntaa palvelevaan toimintaan ja yleisten turvallisuustaitojen kehittämiseen.
Työskenneltyäni terveydenhuoltoalalla jo yli 40 vuotta, minua kiinnostaa ajatus siitä, miten suomalainen terveydenhuolto ja sosiaalihuolto toimivat, jos tulisi vaikka oikeasti sota?
Koronavuoden poikkeustilasta selvittiin, vaikka ihmishenkiä pandemian takia menetettiinkin. Aseellinen kriisi ei tietenkään ole sama asia.
Sote-sektori on sisäisen turvallisuutemme tärkeä osa-alue. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon henkilöstö on tärkein tekijä, joka pitää yllä kriisivalmiutta myös rauhanajan olosuhteissa. Siksi sote-henkilöstön riittävyydestä ja työskentelyolosuhteista on koko Suomessa pidettävä erittäin hyvää huolta. Päättäjienkin on tämä hyvä muistaa.
Miten pitäisi varautua ennakoivasti, jos jokin ulkoinen kriisi kohtaisi?
Jokaisen kotitalouden tulisi varautua pärjäämään häiriötilanteessa vähintään 72 tuntia ilman viranomaisen apua. Kotoa tulisi löytyä koko perheelle vettä ja ruokaa ainakin kolmeksi vuorokaudeksi, jos kauppaan ei syystä tai toisesta pääsisi.
On lisäksi hyvä, jos kotona on puuhella ja takka. Patteriradio tai veivattava vastaava olisi myös hyvä olla tiedotuksien kuuntelemiseen.
72 tuntia on viranomaisten ja järjestöjen laatima varautumissuositus kotitalouksille.
Jarmo Latvala
Kurikka