Somessa tuli vastaan meemi, jossa koiranomistaja on lähdössä töihin. Hän kävelee koiransa luo hellittelemään ja lepertelemään: ”olen poissa hetken, koita pärjätä, pusi pusi, tulee ikävä, olet söpö ja rakas”.
Sitten hän avaa oven työhuoneeseen, jossa puoliso on koneen ääressä ja toteaa oven raosta nopeasti: ”hei”.
Tämä osui ja upposi. Saimme, yhdessä miehen kanssa, oikein makoisat naurut.
Myönnän, että olen aivan hurahtanut koiraamme. Olen aina ollut heikkona koirien hellyyttäviin katseisiin ja kuonoihin, mutta nykyään koira on entistä tärkeämpi. Kai se täyttää jotain aukkoa ja auttaa tyhjän pesän syndroomassa, kun kotona ei ole enää pikkulapsia, joiden kanssa halitella.
Ja mikä keskinäinen kiintymys ja luottamus meillä koiran kanssa onkaan! Epävarmassa tilanteessa se vilkaisee minuun kysyäkseen, että miten tähän nyt pitäisi reagoida. Kun nyökkään kannustavasti, se rauhoittuu.
Koira on parasta stressinlievitystä. Kun etätöissä kesken kiireiden pysähtyy hetkeksi koiran luo, alkavat hyvänolot hormonit jyllätä. Ja simsalabim, kireys helpottaa ja taas on valmiina uusiin haasteisiin.
Lemmikkien määrä on lisääntynyt tasaisesti jo parinkymmenen vuoden ajan. Koronapandemia kiihdytti tahtia. Samalla kasvoi myös niin sanottu lemmikkivanhemmuus eli pet parenting -ilmiö, jossa ihmiset kohtelevat lemmikkieläimiään perheenjäseninä, kertoo lemmikkivakuutuksia myyvä yritys tiedotteessaan.
Suuntaus on kasvattanut esimerkiksi lemmikkien tarvikkeiden ja palveluiden kysyntää. Koiria viedään harrastuksiin, päiväkotiin ja trimmaamoon. Niille ostetaan merkkivaatteita ja laadukasta ruokaa, ja hemmotellaan hieronnalla sekä uimalakäynneillä.
Itse en niinkään syydä rahaa tarvikkeisiin, mutta yritän järjestää koirallemme mahdollisimmat miellyttävät olot. Se viedään kerran viikossa koirapäiväkotiin, sillä ”pitäähän sen saada virikkeellistä lajitovereiden seuraa, josta se niin nauttii”.
Lemmikkivanhemmuusilmiö selittyy muuttuneilla perhemalleilla ja elämäntavoilla sekä kasvavalla yksinäisyydellä. Nuoremmalle sukupolvelle lemmikki saattaa tuntua helpommalta ratkaisulta kuin lapsi, mikä on tietenkin yhteiskunnan kannalta harmi.
Kotikoirien lisäksi lajista on myös laajempaan käyttöön. Tässä lehdessä kerromme vähäkyröläisestä lukukoirasta, joka vierailee kirjastossa ja eskareissa kuuntelemassa lasten lukemista. Kerromme myös eläkkeelle jääneestä Cenasta, joka teki hienon uran merivartiokoirana Vallgrundin asemalla sekä Cajo-pennusta, jota nyt koulutetaan sen seuraajaksi.
Koiriin liittyy myös ajankohtainen ja tunteita herättävä aihe, keväinen koirankakkakeskustelu. Omistajilta on todella piittaamatonta olla keräämättä jätöksiä. Itsekin astuin kadulla juuri yhteen lumen alta paljastuneeseen ansaan, ja jouduin kuuraamaan kengät ja auton kumimaton.
Vaasassa on helpotettu koiranomistajien arkea ja ympäri kaupunkia löytyy yhteensä 25 jätepussiautomaattia, joista saa saa ottaa ilmaiseksi pusseja jätösten keräämistä varten.
Tuuraukseni Vaasa-lehden päätoimittajana päättyy ja tämä on tältä erää viimeinen pääkirjoitukseni. Kiitos kaikesta palautteesta, jota olen teiltä lukijoilta saanut ja oikein ihanaa kevättä kaikille!