Pääkirjoitus

Olen kokenut vaa­sa­lai­suu­den ytimen – Mutta mitä käy rak­kau­del­la pi­de­tyil­le saa­ri­mö­keil­le tu­le­vai­suu­des­sa?

-
Kuva: Jarno Pellinen

Viime viikonloppuna vietettiin huvilakauden päättäjäisiä. Se on elokuun viimeisen viikonlopun ”virallinen”, vakiintunut nimi, vaikka keskustelupalstoilla nousi kiivas väittely nimistä ja siitä, miksi se on nimeltään huvilakauden päättäjäiset.

Mutta niin se vain on, että vaikka suomeksi lähdetään mökille, vietetään silti huvilakauden päättäjäisiä.

Kaikki saareen viittaavat nimityksetkin ehkä hyväksytään, mutta venetsialaisiksi kutsuminen Vaasassa on aivan viimeinen munaus.

Juhlintaan kuuluu ilotulitteita, suvun ja ystävien kokoontumista, valoja ja tulia. Tapahtuman voi mieltää myös kesäkauden päätökseksi. Vaikka vielä on ollut aika lämmintä, ilmassa on kuitenkin syksyn tuntua. Vaikka viettäisi sen viikonlopun kaupungissa, on kiva sytyttää lyhtyjä ja valoja.

Tapa on levinnyt sisämaahan, mutta muualla vietto on aika vähäistä. Samanlaista koko yhteisön yhteistä juhlan tunnelmaa ei ole kuin Pohjanmaan rannikolla.

Olen päässyt viettämään joitakin kertoja huvilakaudenpäättäjäisiä ihan alkuperäisellä tavalla, kun olen saanut olla vieraana saaressa. Tuolloin olen kokenut olevani vaasalaisuuden ytimessä. Lastataan perjantai-iltapäivänä laiturilla tavarat veneeseen, tervehditään matkan varrella lukuisia muita veneilijöitä ja lopuksi puikkelehditaan omaan rantaan tuttuja kareja väistellen.

Lyhytkin merimatka tuulettaa mielen arkistressistä viikonlopun viettoon ihan toisella tapaa kuin automatka.

Veneessä istuen voi katsella kauniita maisemia. Mitä ihania, rakkaudella ja huolella pidettyjä paikkoja saaristosta löytyykään!

Joskus mietityttää näiden kaikkien saarimökkien kohtalo. Ne ovat monesti kulkeneet samassa suvussa jo pitkään. Trendi kuitenkin on, että vapaa-ajan asunnoilta halutaan helppoutta ja tasokkuutta. Eli autotie perille, mukavuuksia, moderni, uusi mökki eikä mikään 60-luvulta peräisin oleva työleiri.

Vaasan kivikkoinen saaristo asettaa oman haasteensa. Pystyykö siellä liikkumaan, jos ei ole oppinut karikoissa navigointia jo äidinmaidossa? Entä miten cityasukas osaa huoltaa venettä, entä jos moottoririkko iskee kesken kaiken?

Soveltuuko nykyihmisen aikatauluille olla sään ja tuulien armoilla?

Haluan uskoa, että saarimökkeily on niin vetovoimainen asia, että nuoremmatkin sukupolvet ovat valmiita näkemään vaivaa sen eteen.

Tunnen myös pari muualta muuttanutta rohkelikkoa, jotka ovat hankkineet saaresta mökin ja opetelleet veneilyn salat ihan nollasta. Ja yhden saaren ostivat saksalaiset veljekset. Se mielenkiintoinen tarina kerrotaan ensi viikon lehdessä.

Tällä viikolla on toisenlaisten juhlien aika, nimittäin Vaasa-lehden synttäreiden. Meillä on monta syytä juhlia. Tällä viikolla tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun kaupunkilehti TV & Video ikkuna alkoi ilmestyä. Siitäkin on jo tasan kaksi vuotta, kun uudistunut kaupunkilehti Vaasa alkoi ilmestyä.

Myös Vaasa-nimi ja logo täyttävät vuosia, kunniakkaat 120 vuotta. Maakuntalehti Vaasa alkoi ilmestyä vuonna 1902. Sen nimi ja logo on periytynyt meille kaupunkilehteen.

Tämän lehden ilmestymispäivänä keskiviikkona on toimitalossamme tarjolla kakkukahvit. Sivuilla 6–7 ja 9 tekijät eri vuosikymmeniltä muistelevat lehdentekoa.

Mukavia lukuhetkiä juhlalehden parissa!