”No tää on vähä tämmöstä”, totesi ohi kävellyt tuttu jalkapallojoukkue SJK:n pelissä elokuun alussa.
Hallitseva mestari oli noin 15 pisteen takamatkalla sarjakärkeen ja juuttunut sarjan keskikastiin.
”Ei tässä ole hirveesti seurattavaa, kun ei pärjätä”, totesi sama tuttu. Uudella stadionilla, Veikkausliigan seitsemännellä sijalla, juuri murskavoittoon päättyvän ottelun loppuhetkillä.
10 vuotta sitten kaikki tämä olisi ollut paikallisen jalkapallofanin massiivista unelmaa. Pääsarjataso ja eturivin puitteet.
Ei ole enää. Suunnilleen joka toisella kaudellaan sarjansa voittanut joukkue on nostanut odotusten riman tasolle, missä pian mikään ei tunnu enää miltään.
Paikalliselle festivaalijärjestäjälle ilmiö herättää raskaan sarjan samaistumista. Täysosuma pääesiintyjäkiinnityksessä asettaa selän seinää vasten festarikansan edessä seuraavan kesän lähestyessä.
Onneksi peli on kuitenkin yhden kortin intiaanipokeria moniulotteisempaa, eikä yli 70 esiintyjän kokonaisuuden onnistumista ratkaise yksi ainoa tismalleen oikea nimi ylimmällä rivillä.
Totta toki, että Provinssin kuin jokaisen muunkin pitkän historian omaavan festivaalin menneisyydessä on vuosia, jolloin katon läpi nousseisiin odotuksiin ei ole ohjelmiston puitteissa kyetty vastaamaan. Joensuulainen ystävämme Markku laukaisi meille vuosia sitten, että olemme totuttaneet yleisömme liian hyvään.
Ei tää nyt mikään Black Sabbath ole. Niin, moniko on? Toisaalta, miten rakkaudesta lajiin ja vain parhaaseen tyytyvä tapahtumaorganisaatio voisi koskaan sanoa Ei ainutlaatuisille tilaisuuksille?
16 vuotta Vaasassa antaa jonkin verran perspektiiviä kohtuullisiin odotuksiin. Viimevuotinen Roxette-vierailu oli länsirannikon helmelle megapaukku ja VPS:n pitkä keskikastisarja riittää paikallisylpeyden lämpöön. Ympärivuotinen konserttitarjonta oli kapea kaistale siitä, mitä Rytmikorjaamo tuottaa vuosittain – ja tietysti aivan toisentasoisissa puitteissa.
Kaikki kunnia Vaasalle, entiselle kotikaupungilleni, jossa vietin mitä parhainta aikaa elämästäni. Pysäyttävää on silti rinnakkain aseteltuna huomata, miten huimia asioita täällä tunnin idempänä tapahtuu, varsinkin henkilökohtaisesti eniten kiinnostavilla osa-alueilla.
Seinäjoki ei edelleenkään ole yksi maan suurimmista kaupungeista, mutta siellä voi hyvin yksi Pohjoismaiden merkittävimmistä festivaaleista, maan suurimmista ja tärkeimmistä konserttisaleista, iso nippu muita tapahtumia ja rohkeita kokeilijoita ruohonjuuritasolta kansainväliseen kärkeen. Lisäksi yksi maan parhaista ruokaravintoloista, pian myös vauhdilla kehittynyt keskusta-alue ja suomalaisittain lähes aina aliarvioidut fantastiset ulkoiluolot. Ehkäpä meillä on viikon päästä kaksinkertainen Veikkausliigan mestarikin – tällä kertaa cup-kannuakin kantava sellainen.
Kaupungissa on juuri nyt enemmän kansallisen ja isommankin mittakaavan jalokiviä kuin koskaan aikaisemmin. Toivottavasti osaamme arvostaa niitä virtauksia, mitkä elinympäristömme meille juuri nyt tarjoaa. Tää on kyllä vähän enemmän ku tämmöstä.
Sami Rumpunen
Festivaalijohtaja