LUONTO-IKKUNA: Yli satavuotiaat kuusikot ovat Suomessa jo hyvin vähissä, sillä nykyiset talousmetsät hakataan 50–70 vuoden iässä. Siksi Öjenin vanhat metsät ovatkin tasaisella ja soistuneella Pohjanmaalla todella harvinainen ja mielenkiintoinen luontokohde, jonka kasvi- ja eläinlajisto on runsas ja monipuolinen.
Paikoin Öjenin korkeat kuusikot ovat niin tiheitä, etteivät auringonsäteet juuri yllä maahan asti. Tämä varjoinen kasvuympäristö asettaa kasveille ja eläimille omat haasteensa.
Monin paikoin hakkuiden ja ojitusten vuoksi harvinaistunut maariankämmekkä viihtyy ja voi hyvin yli satavuotiaiden kuusien varjossa, kuten myös toinen orkidea, valkolehdokki.
Kuusikoiden lisäksi alueella on myös pieniä soita, jotka ovat muodostuneet ajan kanssa kankaiden välisiin notkelmiin.
Vaikka kuusi vahvana puuna valtaa koivulta ja haavalta kasvupaikat, kasvaa niitä ja muita lehtipuita soiden reunavyöhykkeellä. Yleensä lehtipuut ovat varsin kitukasvuisia vähäravinteisilla rämeillä. Myös mäntyä kasvaa lähinnä soiden reunarämeillä ja kallioisilla kankailla.
Runsaasti tikkoja ja tiaisia. Pehmeäpuisella haavalla on usein sydänlaho, ja rungoilla kasvaa kääpiä, sammalia ja jäkäliä, kuten raidankeuhkojäkälää.
Tikkoja pesii paljon Öjenin metsissä, ja juuri haapa pehmeänä puuna on niiden mieleen. Palokärki, käpytikka ja harmaapäätikka valitsevat usein juuri haavan pesäpuukseen. Tikkojen runsaudesta kertovat useat kelot, jotka ovat täynnä tikkojen kovertamia koloja.
Pohjantikan löytää helpoimmin pystyyn kuolleesta kuusesta. Muita Öjenin retkipolun varrella tavattavia lajeja ovat muun muassa pyy, varpushaukka, kanahaukka, peukaloinen ja närhi.
Hyvinä myyrävuosina vanhoissa kanahaukan pesissä pesivät myös hiirihaukka, viirupöllö ja lapinpöllö. Tikkojen lisäksi puista kaivelevat ja koputtelevat hyönteisiä myös tiaiset.
Vaikka viime vuosikymmenien aikana tiaisten määrät ovat romahtaneet jyrkästi, tämä ilmiö ei juuri näy Öjenin metsissä. Pystyyn kuolleissa koivunpökkelöissä ja tikankoloissa pesii runsaasti niin hömö-, kuusi- kuin töyhtötiaisiakin.
Luonnollinen uudistuminen. Vanhoissa metsissä puuston uudistuminen on hidasta, ja se on tapahtunut myrskyjen, metsäpalojen ja lahoamisen avustuksella. Nykyisissä talousmetsissä taas ihminen määrittää puuston iän.
Joidenkin puiden tyvestä saattaa löytää palokoroja, jotka ovat merkkejä menneistä metsäpaloista. Katkenneiden puiden vuosirenkaista on jopa mahdollista lukea, milloin kyseinen salaman sytyttämä metsäpalo on tehnyt alueella tuhojaan.
Vuosien saatossa monet metsäpalot ovat uudistaneet myös Öjenin metsiä, ja tuhkainen, ravinteikas maa on ollut näin myös nykyisen metsän perusta.
Pohjanmaalla metsiä ei ole kaskettu siinä määrin kuin Itä-Suomessa. Kuitenkin pieni osa nykyisistäkin pelloista on raivattu metsiä kaskeamalla, ja jäänteitä vanhoista kaskikoivikoista on yhä siellä täällä Öjeninkin alueella.
Jarmo Vacklin