Entinen pääministeri Matti Vanhanen toi vaaliväittelyssä esiin mielenkiintoisen näkökulman oikeudenmukaisuudesta. Vanhasen mukaan oikeidenmukaisuus ei ole yksiselitteinen asia, vaan kukin näkee sen omalla tavallaan.
Vanhanen väitteli demareiden Antti Lindtmanin kanssa verotuksesta. Lindtman puhui oikeudenmukaisuudesta vähäosaisten ja pienituloisten kannalta. Varmasti hän oli oikealla asialla ja puhui äänestäjiensä suulla.
Lindtman ei kuitenkaan tuntunut ymmärtävän, mitä Matti Vanhanen ajoi takaa. Sitä, että kaikkien suomalaisten, myös rikkaiden ja palkallaan toimeentulevien, pitää tuntea asuvansa oikeudenmukaisessa Suomessa.
Vanhanen siirtyi vaalikentille Perheyritysten liiton toimitusjohtajan vakanssista, joten hänen sanomansa otetaan vastaan tietyin varauksin. Se ei kuitenkaan saisi hämärtää sitä tosiseikkaa, että omillaan toimeentulevat ihmiset ovat Suomen kivijalka.
Olen huomannut, että vitsiksi tarkoitettu pohjalainen paukahros ”Ketä äänestäis, kun kaikki ovat köyhän asialla” alkaa esiintyä nettikirjoittelussa entistä useammin. Kolme, neljä tai viisi tonnia kuussa tienaavat alkavat kyllästyä.
Kaikista huolta. Suomessa on aina pidetty ihmisistä huolta. En ole koskaan kuullut, että pahinkaan riistäjäporvari olisi vaatinut tosissaan hyvinvointivaltion alasajoa. Sellaisella on kuitenkin äänestäjiä peloteltu.
Pelko siitä, että joku pärjää elämässään hieman muita paremmin, olisi syytä unohtaa ja tukea näitä menestyjiä. Paremminkin pitäisi pelätä sitä, että nämä menestyjät lyövät jonain päivänä hanskansa tiskiin.
Silloin olemme suomeksi sanottuna kusessa.
Hyvä Suomi. Jos joku sanoo, ettei Suomesta löydy oikeudenmukaisuutta, hän on sokea. Suomi on yksi maailman oikeudenmukaisimmista maista.
Ajatellaanpa vaikka suurvaltoja. Venäjällä ja Kiinassa ei saa oikeutta edes oikeussalissa, Amerikassa pitää maksaa muun muassa sairaanhoidosta ja koulutuksesta, vaikka se on maailman rikkain maa.
Suomi komeilee verottajien kärkimaana, silti suomalaiset ovat valmiita vielä vähän tinkimään omastaan. Se kestetään, kunhan se tehdään kaikkien mielestä oikeudenmukaisesti.
Suhteet. Suomettuneisuudesta ja sen liturgioista on jäänyt mielenkiintoinen muinaisjäänne poliitikkojen puheeseen. Aina kun puhutaan suhteista Venäjään, puhutaan hyvistä kahdenvälisistä suhteista. Eikö pelkkä suhteet riitä?
Kotona syntyisi haloo, jos puhuisin vaimolle meidän kahdenvälisestä suhteesta: ”Jaa, minkäslaisia muita suhteita herralla on?”
Vesa Koivumäki