”Näin talvisin pelkkää lunta, paukkui pakkanen. Nyt vietän kuin toiveunta, Las Palmasissa.”
Tunnistamme varmaan kaikki Irwin Goodmanin laulun ja sen kuvaamia tuntemuksia. Kun pahimmat pakkaset lyövät päälle ja päivätkin ovat pilkkopimeät, on jonkinmoinen pelastus päästä lämpöön ja aurinkoon.
Niin mekin päädyimme uudenvuoden jälkeen Espanjaan, mutta ei kuitenkaan Las Palmasiin.
Niin kutsutut pakettimatkat ovat minulle suhteellisen harvinaista herkkua. Olen tottunut saapumaan päämäärääni ilman selkeätä suunnitelmaa. Yöpymispaikkaa ei ole aina ollut eikä välttämättä tietoakaan, mistä sellaisen löytää.
Joskus, kuten 20-vuotiaana Phnom Penhissä, Kambodzhan pääkaupungissa, juuri lentokoneesta astuessa aamuyön pikkutunneilla, se ei varsinaisesti ole tuntunut hyvältä idealta. Joskus, kuten Intiassa Havelockin paratiisimaisella saarella, kun löytää itsensä spontaanisti viettämässä unohtumattomia iltoja bungalowien luomassa yhteisössä, se tuntuu erittäin järkevältä.
Kuten niin usein, meidän reissuamme kuitenkin rajoitti kaksi oleellista tekijää: aika ja raha, joten valmis ja helppo pakettimatka oli ainut luonnollinen vaihtoehto. Selailtiin matkoja muutaman päivän, ällistyneenä sesonkilisästä, jonka vuodenvaihde tuo.
Lopuksi löytyi vaihtoehto ja löimme kiinni: olimme lähdössä manner-Espanjaan, Benidormiin.
Benidormissa on yli 70 000 asukasta ja kaupungin siluetti muodostuu lukuisista pilvenpiirtäjistä. Sanotaankin, että Manhattanin jälkeen, Benidormissa on eniten pilvenpiirtäjiä pinta-alaan nähden maailmassa. Kesällä väkiluku kymmenkertaistuu aurinkoa palvovista turisteista.
Tämä on johtanut siihen, että kaupunki on täynnä, paitsi pilvenpiirtäjiä, myös olutkuppiloita, ravintoloita ja lempeän ilmaston ansiosta eläkeläisiä.
Benidorm on erityisen suosittu matkakohde brittiläiseläkeläisille. Jopa miljoona brittiä viettää siellä lomansa. Sinänsä tällä ei ole merkitystä, halusimmehan vain, Jukka Pojan sanojen mukaan, kylmästä lämpimään.
Huomasimme kuitenkin jokseenkin huvittavan ja jokseenkin traagisen kehityksen eläkeläisten myötä: skoottereiden sijaan Benidormissa voi vuokrata Shopriderin.
Shoprider on yhden tai kahden istuttava ajoneuvo, jonka maksiminopeus on huikeat 15 km/h. Ajamiseen ei tarvitse lupaa ja sitä saa ajaa jalkakäytävillä sekä sisätiloissa. Ymmärrän täysin hyödyn heille, joille pidemmän matkan kulkeminen on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Benidormissa on kuitenkin tapahtunut pienimuotoinen Shoprider-inflaatio. Eläkeläiset sekä nuoremmat pörräävät kuppilasta toiseen, tupakka suussaan. En ole täysin varma siitä, ovatko nämä laitteet alun perin juuri baarikierrokselle tarkoitettuja.
Monet turistirysät on rakennettu juuri auringon, helppouden, juomisen ja huoraamisen ympärille. Olisin ehkä kuitenkin odottanut jotakin muuta kuin röökiä vetäviä brittieläkeläisiä kaahamassa Shopriderilla.
Kaiken kaikkiaan Benidorm oli kuitenkin mukava kaupunki, jos pitää pitkistä rannoista, oluesta, pihvistä ranskalaisilla ja shoppailusta. Ilma oli lämmin ja meri sininen.
Ja jälleen kerran voin todeta: pakettimatkat eivät vain ole minun juttuni.
CECILIA STRÖMMAN
Kirjoittaja on laulaja ja unelmiin uskova KTM