Kaapin ylähyllyllä on kasa mustia t-paitoja. Keskimmäisiltä hyllyiltä löytyy pitkähihaisia mustia puseroita ja mustia villatakkeja. Sekaan mahtuu muutama mustavalkoinen vaate.
Oho, mikä löytö: alimmalla hyllyllä on pari harmaata paitaa ja harmaa huivi. Niitä voi pitää vaikka vappuna. Silloin kehtaa jo revitellä väreillä.
Onko sinunkin vaatevarastosi tällainen? Olemme siis samiksia, joten terve vaan, sanoi komiat toisillensa!
Tällaisen kampevalikoiman hyvä puoli on, että kaikki kuteet sointuvat mainiosti yhteen. Huono puoli on siinä, että aikaa tuhlaantuu usein rutkasti ennen kuin mustan mytyn keskeltä löytyy paita, joka vielä mahtuu päälle.
Marraskuun pimeydessä mielikin herkästi mustenee. Sielu on synkkä kuin vaatekaapin sisältö.
Moni kokee suurta ahdistusta tähän aikaan vuodesta. Eikä se ole mikään ihme. Kun katsoo esimerkiksi aurattuja peltoja, ne näyttävät niin surullisilta ja hylätyiltä, että kurkkuun nousee pala. Ladot peltojen keskellä ovat kuin mörköjä. Masennuksen peikko istuu olkapäällä ja nauraa käkättää omahyväisesti.
Ärsytyskynnyskin laskee matalalle tasolle. Harmittaa, laiskottaa ja väsyttää. Silti ei saa nukuttua kunnolla, minkä takia harmittaa aina vain enemmän.
Kaamosajassa on kuitenkin paljon myös armollisuutta. Sitä vain ei aina osaa arvostaa oikealla tavalla.
Kesä on aikaa, johon ladataan paljon odotuksia ja paineita. Pitää tulla ja mennä. Pitää uida ja kalastaa. Pitää sukuloida ja matkustaa.
Syksylläkin on omat vaatimuksensa. Silloin pitää olla kesästä virkistynyt ja täynnä jännittäviä kokemuksia. Syksyllä aloitetaan uusia harrastuksia. Mennään kansalaisopistoon oppimaan kieliä ja jumpataan niin, että tyrät rytkyy.
Ja sitten tuleekin yhtäkkiä pimeä. Ruskan kaunistamat puut muuttuvat kaljuiksi. Puutarhatuolit pinotaan kasaan ja aurinkovarjo vedetään suppuun.
Luonto on nyt nuupahtanut ja vaipunut horrokseen. Ihminen voisi ottaa luonnosta oppia. Kerrankin saa luvan levätä ja olla vaan. Hyvällä omallatunnolla voi mököttää ja huilata pankkoon.
Masennus ja kaamosahdistus eivät ole naurunasioita. Jos ne vievät voimat totaalisesti, on haettava apua. Mutta tavallinen marraskuun horrostila ei ole vaarallista, vaan itse asiassa terveellistä. Raja tulee äkkiä vastaan, jos tukka putkella painaa menemään, eikä välillä yhtään löysää tahtia.
Kun ihminen pitää huolta omasta jaksamisestaan, hän jaksaa kantaa huolta myös muista.
Iloinen savolainen pani merkille, että hänen laihialainen kaverinsa oli kovasti allapäin.
– Mikäs sinnuu pännii? Meinaako masennus käyvvä kimppuun, savolainen kysyi.
– Poikani meinasi hukkua.
– Meinasi?
– Naapuri pelasti.
– Eihän tässä sitten mittään hättää.
– Poijan pipo on vieläkin hukas, laihialainen huokasi.
SINIKKA VÄLIKOSKI