Suomen amatöörinyrkkeilyn edistysaskeleet voi tiivistää seuraavasti: Maajoukkueen kansainväliset vuorokaudet ovat lisääntyneet merkittävästi, fyysinen suorituskyky ja sitoutuminen ovat kehittyneet huomattavasti, uusia valmentajia on kasvanut kansainväliselle tasolle, verkostoituminen ulkomaita myöden on onnistunut, valmennuksen rakenne ja vastuualueet ovat järkevöityneet ja tukijärjestelmä on tullut läpinäkyvämmäksi.
Edellä mainitut askeleet Kuortaneen SM-nyrkkeilyn toisena päivänä esitteli Suomen Nyrkkeilyliiton päävalmentaja Jarkko Pitkänen, joka kertoi ensin hyvät uutiset. Sitten siirryttiin luontevasti haasteisiin, jotka kiteytyvät laadun, määrän ja kilpailun kolminaisuuteen.
– Jos 41 miestä osallistuu SM-kisoihin, mikä on todennäköisyys, että noin pienestä massasta nousee huippunyrkkeilijöitä. Jos määrä olisi 400, kasvaisi todennäköisyys, mutta silloinkin valmennus ja muut taustat täytyy hoitaa hyvin, kertoi Pitkänen, mutta toki myönsi influenssakauden hieman karsineen kilpailijoita.
Pitkänen kertoi, että tukinyrkkeilijäksi päästäkseen tarvitaan riittävä kilpailukokemus ja menestys turnauksissa. Vuodessa täytyy mitellä vähintään 20 ottelua, joista puolet on oltava kansainvälisiä otteluita, ja lisäksi niissä täytyy myös menestyä.
Maajoukkueessa on kolme tasoryhmää, joista korkein on olympiaryhmää. Siihen ovat kuuluneet Matti Koota, Mira Potkonen ja Arslan Khataev. Pitkänen korostaa, että kolmikolla on ylivoimaisesti eniten kansainvälisiä treenivuorokausia ja otteluita vuodessa. Keskimäärin toista sataa vuorokautta ulkomailla, kun sata on vähimmäismäärä ryhmässä pysymiselle.
– Heidän taustajoukoillaan on näkemystä siitä, että oppi on haettava sieltä, mistä sen parhaiten saa.
Pitkänen uskoo kansainvälisen yhteistyön voimaan ja etenkin tulevien Rion olympialaisten karsintoja ajatellen yhteistyötä on jo toteutettu muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden suuntaan. Päävalmentajan mielestä muutaman sadan kilometrin päässä sijaitsevan Pietarin nyrkkeilytietämystä on hyödynnettävä tulevaisuudessa lisää. Miljoonakaupunki tuottaa jatkuvasti voitokkaita nyrkkeilijöitä maailmalle.
Edustusnyrkkeilyn edistämiseksi toteutetaan myös huippuosaamisen ja resurssien keskittäminen Helsinkiin. Lähiaikojen tavoite tulevalle olympiadille on esimerkiksi saada nyrkkeilyyn kaksi päätoimista valmentajaa, joista toinen olisi nuorten olympiavalmentaja. Pitkänen muistuttaa kiusallisesta tosiasiasta, eli nyrkkeily on maassamme ainoa olympialaji, jolla ei ole nuorten olympiavalmentajaa. Esimerkiksi painilla niitä on kuusi ihan menestyksestäkin johtuen, mutta esimerkiksi kamppailulajeilla kuten judolla olympiavalmentajia on kaksi ja taekwondolla yksi.
Toisen valmentajan ja muidenkin resurssien saamisen turvaamiseksi tarvitaan jatkuvaa vaikuttamista OKM:n ja OK:n suuntaan.
Suomen Nyrkkeilyliitto tavoittelee Rion olympiapaikkaa yhdessä naisten (60 kg) ja neljässä miesten painoluokassa (56, 69, 75, 91 kg). Timantinkovan tavoitteen saavuttamiskesi tarvitaan 3–5 otteluvoittoa karsintaturnauksissa tai lajin MM-kisoissa.
Kuortaneen SM-kisojen aikana Nyrkkeilyliiton ihmiset kokoontuvat miettimään karsintoihin osallistuvien nyrkkeilijöiden nimiä. Pitkänen lupaa, että potentiaalisten tavoittelijoiden lista on julkaistavissa viimeistään ensi maanantaina.
HEIKKI PELTOKANGAS