– Jos joku esittää meille tieteellisesti luotettavan järjestelmän miesten ja naisten identifioimiseksi, me teemme sen ensimmäisinä, Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja Thomas Bach sanoi BBC:n mukaan Pariisin olympialaisissa elokuussa.
Bach oli kiusallisessa pinteessä. Taiwanin Lin Yu-ting ja Algerian Imane Khelif voittivat kultamitalit Pariisin olympialaisten nyrkkeilyturnauksen naisten sarjassa, vaikka heidät oli viime vuonna suljettu MM-kisoissa naisten sarjasta sukupuolitestin takia.
Bach sai, mitä tilasi. Kolmenkymmenenkahden tutkijan kansainvälinen ryhmä julkaisi vastauksen Bachin pyyntöön elokuussa Scandinavian Journal of Medicine & Science in Sports -julkaisussa otsikolla Reilut ja turvalliset osallistumisoikeuden kriteerit naisten urheiluun. Yksi kirjoittajista oli tohtori Tommy Lundberg Tukholman Karoliinisesta instituutista.
Onko KOK reagoinut tutkijoiden esitykseen?
– Ei. Emmekä me sitä odottaneetkaan, Lundberg sanoi STT:n haastattelussa viime torstaina Jyväskylän yliopistossa, missä hän puhui Hot Topics in Exercise Physiology -seminaarissa.
Tutkijoiden ehdotus perustuu neljään kulmakiveen.
Ensinnä naisten inkluusio – naisten osallistuminen ylipäätään huippu-urheiluun – vaatii miehille kuuluvien etujen sulkemisen pois naisten urheilusta. Toiseksi naisten sarjoista sulkemisen peruste ei voi olla yksilön nykyinen testosteronitaso, vaan miehisen kehityksen tai sen osan läpikäyminen. Kolmanneksi juridinen sukupuoli tai sukupuoli-identiteetti ei oikeuta naisten sarjaan pääsyä. Neljänneksi urheilulla on oltava keinot testata, ketkä voivat osallistua naisten sarjaan.
Seulontatestit hyvissä ajoin
Tutkijaryhmän elokuussa julkaisemassa esityksessä naisten sarjojen urheilijoilta selvitettäisiin sukupuolikromosomit posken sisäpinnalta pyyhkäisemällä. Yleensä miehillä on xy-kromosomit ja naisilla xx-kromosomit.
Ajatus kromosomiseulonnasta ei ole uusi. KOK teki sitä aina Atlantan olympialaisiin 1996 asti, mutta tuolloin siitä luovuttiin syistä, joista lisää myöhemmin.
Lundbergin ja hänen kollegojensa ehdotuksen mukaan tutkimus pitäisi tehdä hyvissä ajoin ennen kuin urheilija on osallistumassa arvokisoihin, jotta vältyttäisiin repivältä julkisuudelta.
– Se on seulonta, ei lopullinen tuomio. Pääasia on, että asia pitää hoitaa isoimpien arvokisojen ulkopuolella, Lundberg korosti.
Jos naisten sarjaan pyrkivältä urheilijalta löydetään xy-kromosomit, ryhdytään jatkotutkimuksiin.
– Xy-kromosomisten tapauksissa pitää tehdä jatkotutkimuksia, voivatko he kilpailla naisten sarjassa vai eivät. Joissain maissa tällaiset tapaukset voivat jäädä huomaamatta, ja silloin on hyvä saada diagnoosi. Tällaisella uudistuksella ei ole pelkkiä etuja tai haittoja, mutta meistä edut ovat huomattavasti haittoja suuremmat, Lundberg perusteli.
"Radikaali muutos"
Tällä hetkellä sukupuoleen perustuvien sarjojen tilanne vaihtelee lajista toiseen. Syynä on KOK:n marraskuussa 2021 julkaisema linjaus, jonka mukaan urheilijaa ei saa sulkea pois kilpailuista sukupuolisen kehityksen poikkeaman tai transsukupuolisuuden takia, ellei tämän voida osoittaa johtavan epäreiluun kilpailuetuun.
– Minusta pitäisi selvittää, mitä KOK:n puolella on tapahtunut sen jälkeen kun Arne Ljunqvist lopetti KOK:n lääketieteellisen komitean puheenjohtajana (2014). Tämä 2021 linjaus oli uskomattoman radikaali muutos. Käsitykseni mukaan he sivuuttivat täysin lääketieteellisen puolen. Siinä ei ole ainuttakaan viittausta lääketieteelliseen tai biologiseen tutkimukseen. Nykyinen KOK:n johto on osoittanut, ettei heitä juuri kiinnosta lääketieteellisen näkemyksen kuuleminen, Lundberg sanoi.
Sääntöjen laatimisen KOK sysäsi lajiliittojen harteille. Tämä on johtanut nykyiseen sekavuuteen, jossa eri lajeissa on erilaiset säännöt siitä, kuka voi kilpailla naisten sarjassa.
Tiukimman rajauksen mukaan naisten sarjoihin pääsevät vain biologiset naiset. Toinen rajaus on karsia naisten sarjoista kaikki, jotka ovat käyneet läpi miehen puberteetin. Kolmas tapa on asettaa testosteroniraja naisten sarjaan, ja neljänneksi voidaan perusteeksi ottaa pelkkä urheilijan oma ilmoitus sukupuolestaan.
"Kuulostaa tietämättömältä"
Pariisin olympialaisissa KOK:n puheenjohtaja Thomas Bach myös väitti, ettei tieteellisesti voida määrittää, kuka on nainen.
– Tieteellisesti voidaan määrittää, kuka on nainen ja kuka mies. Urheiluliikkeen ei kuitenkaan tarvitse lähteä keskustelemaan siitä, kuka on nainen tai kuka saa kutsua itseään naiseksi. Mutta urheiluliikkeen velvollisuus on asettaa erittäin selkeät säännöt sille, kuka voi kilpailla naisten sarjassa. Tuolla tavoin puhuminen kuulostaa minusta tietämättömältä. Heidän velvollisuutensa on laatia selkeät kriteerit, jotka ovat oikeudenmukaiset, Lundberg kommentoi.
Lundberg muistutti, että suojattu naisten sarja on tarpeen, koska naisten ja miesten fyysisen suorituskyvyn erot ovat merkittävät.
– Urheilun jakaminen sukupuolisarjoihin on tehokkain tapa maksimoida inkluusio, Lundberg sanoi.
Kysymys naisten sarjan osallistumisoikeudesta on ikivanha.
Viime vuosisadan puolimaissa naisten sarjan urheilijoita arvioitiin ulkoisilla perusteilla ja nöyryyttävimmillään naisurheilijat saattoivat joutua riisuutumaan asiantuntijoiden edessä.
Meksikon olympialaisista 1968 alkaen alettiin testata sukupuolikromosomeja.
Usko kromosomitestaukseen alkoi horjua espanjalaisen aitajuoksijan Maria Jose Martinez-Patinon kokemusten vuoksi. Martinez-Patino oli unohtanut sukupuolensa vahvistavan lääkärintodistuksen ja joutui siksi Japanin Kobessa kesällä 1985 kromosomitestaukseen. Silloin paljastui, että Martinez-Patinolla oli xy-kromosomit, sisäiset kivekset eikä munasarjoja eikä kohtua. Tieto vuosi julkisuuteen.
Suomalaistutkija Albert de la Chapelle puhui julkisesti Martinez-Patinon puolesta. De la Chapelle oli tutkinut tapauksia, joissa sukupuolen kehitys tapahtuu eri tavalla kuin sukukromosomi antaisi olettaa. Tällaisista tapauksista käytetään nykyisin nimitystä sukupuolen kehityksen häiriö, englanniksi disorder of sexual development (DSD).
Ilmeni, että Martinez-Patinolla oli DSD:n lisäksi androgeeni-insensitiivisyyssyndrooma (AIS). Se tarkoitti sitä, että Martinez-Patinon sisäiset kivekset tuottivat miehelle tyypillisen määrän testosteronia, mutta hänen solunsa eivät reagoineet siihen.
Kolme vuotta kestäneen taistelun jälkeen Martinez-Patino sai jälleen luvan kilpailla naisten sarjoissa.
KOK teki viimeisen kerran kromosomitestit 1996 Atlantassa ja jätti sen jälkeen sukupuolitestit kokonaan pois.
Syynä olivat huoli, että xy-kromosomien löytäminen naisten sarjan urheilijalta olisi leimaavaa ja traumatisoivaa. Vuosituhannen vaihteen tienoilla vallalla oli myös käsitys, että xy-kromosomit omaavilla naisten sarjan urheilijoilla ei ollut etua xx-kromosomisiin naisiin nähden.
– Ei myöskään ollut selkeää suunnitelmaa, miten toimia näiden xy-kromosomisten (naisten sarjan kilpailijoiden) kanssa, Lundberg sanoi.
– Tietenkin AIS-tapauksissa voidaan argumentoida, ettei testosteronista ole hyötyä, joten naisten sarjaan pitäisi päästä. Tänä päivänä olemme paljon paremmin valmistautuneita näihin tapauksiin, Lundberg jatkoi.
"Epämukava totuus"
Otsikoihin DSD-tapaukset tulivat urheilumaailmassa seuraavan kerran 2009, kun eteläafrikkalainen Caster Semenya juoksi 800 metrin naisten maailmanmestariksi. Oikeudenkäyntidokumenttien perusteella tiedetään, että Semenyalla on sukupuolen kehityksen häiriö. Hänellä on xy-sukupuolikromosomit, sisäiset kivekset ja miehelle tyypilliset testosteronitasot eikä kohtua, munasarjoja tai kuukautisia.
Semenyan tapauksen seurauksena Kansainvälinen yleisurheiluliitto otti käyttöön viiden nanomoolin testosteronirajan 400 metrin ja mailin välisillä juoksumatkoilla niille naisille, joilla on xy-sukupuolikromosomit.
Semenya hävisi oikeustaistelunsa testosteronirajaa vastaan.
Transnaisten oikeuteen osallistua naisten sarjaan KOK otti ensimmäisen kerran kantaa 2003. Tuolloin vaadittiin sukuelinten korjausleikkaus ja vähintään kahden vuoden odotus sen jälkeen ennen pääsyä naisten sarjaan.
Leikkausvaatimus poistui 2015. Jäljelle jäi vaatimus alentaa testosteroni alle kymmeneen nanomooliin litrassa vuoden ajan.
Säännöt jäivät julkisuudessa vähälle huomiolle, koska tiettävästi ensimmäisen kerran transnainen kisasi olympialaisissa vasta Tokiossa 2021. Hän oli uusiseelantilainen painonnostaja Laurel Hubbard, joka oli ennen sukupuolen korjaamista kilpaillut miesten sarjoissa.
Lundberg kertoi Jyväskylässä Karoliinisessa instituutissa tekeillä olevasta pitkäaikaistutkimuksesta, jossa on seurattu transsukupuolisten lihasmassaa ja -voimaa vuosien ajan. Tuloksia ei ole vielä julkaistu, mutta Lundbergin mukaan ne ovat linjassa aiemman tutkimuksen kanssa. Ne ovat osoittaneet, että transnaiset säilyttävät testosteronin alentamisesta huolimatta merkittävän edun verrattuna naisiin, jotka ovat läpikäyneet naisen puberteetin.
– Tämä on epämukava totuus urheilujärjestöille. Niiden pitää priorisoida joko transnaisten inkluusiota tai reilua kilpailua, Lundberg sanoi.