Keskittymiskykyä, koordinointitaitoa, rautaisia hermoja ja jossain määrin ihmissuhdetaitoja. Niistä on hyvä kartturi tehty, summaa lapualaisrallikartturi Tuukka Shemeikka.
Ralleista puhuttaessa usein esiin nousevat kuskit, mutta harvemmin parrasvaloissa on kartturi.
– Esapekka Lapin kartturi Janne Ferm sanoi joskus, että kartturi on pakollinen paha ja lisäpaino kyydissä ja sen voi aina vaihtaa, Shemeikka nauraa.
Toki kuskit vääntävät rattia ja painavat kaasua, mutta ilman kartturia vauhti on eittämättä hitaampi.
– Kartturit eivät itsekään usein tuo omaa osaamistaan tai rooliaan esille. Ehkä siinä on myös peiliin katsomisen paikka.
Ralliautossa autokunnan välisten henkilökemioiden on kohdattava ja yhteistyön oltava saumatonta. Erikoiskokeilla ajaminen on kuitenkin vain pieni osa kokonaisuutta. Rallikarttureiden työ on pitkälti näkymätöntä ja ennakkovalmistautumista, Shemeikka kertoo.
– Kartanlukija rooli vaihtelee. On oltava jatkuvasti tilanteen päällä ja tietää aina, mitä tapahtuu ja missä, jotta kuski saa keskityttyä ajamiseen ja homma toimii.
Harrasterallista MM-ralliin
Shemeikalla on takanaan 17 vuotta kartturin penkillä. Tie harrasteralleista MM-ralleihin on pitänyt sisällään monia eri kuskeja ja lukuisia ralleja.
Parhaillaan alkamassa on Jyväskylässä MM-rallin osakilpailu, joka vuosi sitten oli hänen ja Lauri Joonan ensimmäinen yhteinen kisa WRC3-luokassa (World Rally Championship). Keski-Suomesta kaksikko kotiutui kirkkaimmat mitalit kaulassa. Sen jälkeen he ovat kilpailleet Ruotsin, Portugalin ja Sardinian MM-ralleissa.
Tällä kaudella autokunta on siirtynyt MM-ralleissa WRC2-luokkaan, ja suomenmestaruudesta taistellaan korkeimmassa luokassa. Se on heidän päätavoitteensa, joiden lisäksi kansainvälisistä kisoista käydään hakemassa kokemusta ja kehitystä.
Alla olevalla videolla Tuukka Shemeikka näyttää, kuinka nuottia luetaan.
Shemeikan ensimmäinen kartturipesti oli Jari Inkilän kanssa vuonna 2006 harrasterallissa.
– Lapualla oli ralli ja hän kysyi, lähdetkö kyytiin. Jari oli pitkään ajanut rallia ja stara kyläkisoissa. Se oli iso juttu silloin.
Vuonna 2012 Shemeikka siirtyi lapualaisen Juho Annalan kanssa SM-tasolle.
Sen jälkeen hän toimi kartturina muun muassa alavutelaiselle Teemu Asunmaalle ja laihialaiselle Niko Mäkiselle, kunnes aloitti vuonna 2017 yhteistyön Jaro Kinnusen kanssa. Pari voitti seuraavana vuonna SM3-luokassa kultaa. Viime kaudelle Shemeikka hyppäsi Joonan kyytiin.
"Maisemia ei ehdi katsella"
Ero ammattikartturin ja Shemeikan välillä on se, että jälkimmäiselle ei makseta palkkaa nuotinluvusta, vaikka työ sisällöltään on sama. Tarkastusalalla esimiestehtävissä työskentelevä Shemeikan rallivalmistautuminen tapahtuukin iltaisin ja viikonloppuisin päivätyön jälkeen.
– Arvioisin, että valmistautumiseen menee 50–100 tuntia yhteensä ennen ralliviikkoa.
Ralliin valmistautuminen alkaa kahta kuukautta ennen kilpailua, kun säännöt julkistetaan. Viimeinen kuukausi on intensiivinen, sillä silloin selviää kisareitit ja tarkka suunnittelu alkaa.
Shemeikka esittelee tekemiään karttoja ja aikatauluja, joissa on suunnitelma viiden minuutin tarkkuudella ja jokainen yksityiskohta on loppuun asti mietitty.
Ulkomaan kilpailuihin matkustetaan vähintään viikkoa ennen, ja alkuun ajetaan yleensä testiajot. Kilpailuviikko alkaa nuotituksella eli ennakkotutustumisella reittiin, jolloin erikoiskokeet ajetaan kahteen kertaan liikennesääntöjä noudattaen.
– Ensimmäisellä kerralla kuski kuvailee tietä näkemänsä perusteella ja kartturi kirjaa ylös. Toisella kerralla kartturi lukee vihosta, ja kuski tarvittaessa korjaa nuottia. Illalla katsomme vielä hotellihuoneessa tallenteita pätkiltä.
Kartturin vihkoon kirjatut nuotit ovat lyhennettyjä ilmaisuja mutkien jyrkkyyksistä, etäisyyksistä ja vaaranpaikoista. Sitä kuuntelemalla kuski tietää erikoiskokeella, kuinka tie jatkuu näköyhteyden ulkopuolella.
Kuitenkin myös kartanlukijan pitää ymmärtää kuljettajan määrittämät nuotit ja nuottiskaala, että hän pystyy paikantamaan auton liikkeet paperilla.
– Auton liikkeet tuntee "persuksissa". Vauhdit nykyautoilla ovat jo niin kovat, ettei kartturi ehdi maisemia katsella, vaan on koko ajan luettava ja keskityttävä rytmiin.
Muutakin kuin kartanlukua
Kilpailupäivinä herätyskello soi kukon laulun aikaan, ja päivät ovat työntäyteisiä iltamyöhälle saakka.
Takana saattaa olla lyhyet yöunet, kiire ja stressi painaa päälle, joista huolimatta kilpailusuorituksessa pitää antaa kaikkensa. 185 kilometrin tuntivauhdissa keskittymisen täytyy olla huipussa.
– Ennen kisaa en jännitä, mutta lietson ja pusken itseäni huippusuoritukseen.
– Sen myös aistii kisassa, milloin mennään riskillä ja voi heilahtaa. Silloin tietää laittaa vöitä vähän kireämmälle.
Kartturi on vastuussa myös aikatauluista ja niissä pysymisestä. Jos aikakortti ei ilmesty aikatarkastusasemalle määrätyllä kellon lyömällä, on luvassa aikasakko.
– Siirtymillä auto yleensä käytetään tunkilla ja tarkastetaan, että kaikki on kunnossa ja putsataan rapa pois. Välillä teemme muutoksia iskunvaimentimiin tai vaihdamme renkaita. Hommaa on paljon pätkien välilläkin ja kiire on usein kova.
Olosuhteet ralliauton sisällä riippuvat pitkälti siitä, missä kilpaillaan. Ruotsin MM-rallissa saattaa paukkua pakkasasteet ja varpaita palella, sillä ralliauto ei ole eristetty, kuten henkilöauto. Lämpimissä olosuhteissa ralliauto on kuin lämpenevä sauna.
– Kreikassa autossa on 50-60 astetta koko päivän. Kun istut siellä koko päivän, nesteytys ja ravinto ovat todella tärkeässä roolissa. Vettä saattaa mennä helposti 10 litraa päivässä.
Kilpailijat ovat pääasiassa tiiminsä kanssa kilpailupäivinä, mutta ennen huoltoa kokoamatauolla on usein hetki aikaa hengähtää. Silloin kuskit ja kartturit ehtivät seurustella hetken keskenään kansallisuudesta ja tiimistä riippumatta.
– Kisat ratkotaan ajamalla, joten auton ulkopuolella on turha kyräillä. Ne jotka sitä harrastavat, saavat nopeasti myös sellaisen maineen.
Tavoitteellisesti ja täysillä
Shemeikka kertoo, että nykyiselle tasolle on päästy askel kerrallaan, mutta se ei ole itsessään ollut tavoite.
– En olisi todennäköisesti ollut melkein 20 vuotta kartturina, jollei toiminta olisi ollut kokoajan nousujohdanteista. Olen niin voitontahtoinen, etten voi tehdä mitään puolivaloilla. Jos jotain tehdään tavoitteellisesti, se tehdään täysillä.
Shemeikka on tällä hetkellä Pohjanmaalta ja Lapuan Urheiluautoilijoista ainut MM-tasolla kilpaileva kartturi. Omaa menestystään hän kuitenkin harvemmin tulee ajatelleeksi.
– Urheilijana olen toki päässyt pitkälle. Tällä hetkellä keskittyminen on kuitenkin vain omassa tekemisessä.
Kisakalenterissa on Jyväskylän jälkeen tiedossa Kokkolan ja Lahden SM-rallien lisäksi Kreikan ralli, kartturi paljastaa.
SM-sarjassa tilanne tiukka, mutta asetelmat ovat lupaavia. Shemeikka ja Joona ovat samoissa pisteissä Jari Huttusen ja Antti Haapalan kanssa.
Jyväskylässä autokunnan odotetaan yltävän ainakin kahdeksan parhaan nippuun, mutta rahkeita voi olla podiumillekin.
Tiedossa kuitenkin on, että taso WRC2:ssa on kova, ehkä kovempi kuin koskaan, Shemeikka arvioi.
– Moni, joka tuolla ajaa, on ajanut MM-ralleja 10 vuotta. Tämä on kuitenkin meille ensimmäinen kausi tämän luokan autolla. Se itselläkin välillä tahtoo unohtua.