Vuosi 1973 olisi ollut Bruce Leen läpimurto Hollywoodiin. Kamppailulajimestari Leen suurin tuotanto Enter the Dragon oli Pohjois-Amerikassa vuoden neljänneksi katsotuin elokuva.
Lee tosin kuoli traagisesti juuri ennen ensi-iltaa vain 32-vuotiaana. Se ei rajoittanut maineen kasvua. Leen aiemmat kolme Hongkongissa tehtyä elokuvaa levisivät laajasti, ja Enter the Dragon veti väkeä läpi 1970-luvun.
Vaikka Lee oli ensimmäinen maailmanlaajuisesti menestynyt aasialainen elokuvatähti, Suomessa häntä ei tunnettu, sillä kungfu-elokuvia ei saanut tuoda maahan. Enter the Dragon kiellettiin tuoreeltaan Valtion elokuvatarkastamossa, mistä valitettiin Korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Sekin pysyi kieltämisen kannassa. Kielto säilyi uusilla maahantuontiyrityksillä vuosina 1985 ja 1993.
Nyt on vaikea ymmärtää aikaa, jolloin aasialaisia toimintaelokuvia pidettiin niin vaarallisina aikuiskatsojille, että niiden näkeminen piti estää. Enter the Dragon läpäisi sensuurin 1990-luvun lopulla.
Nykyään sen ikäraja on 16, ja elokuva on esitetty Suomen televisiossa useita kertoja nimellä Lohikäärmeen kidassa. Se ei näytä yhteiskuntarauhaa ja mielenterveyttä uhkaavalta töryltä, vaan yhdistelmältä Bond-elokuvien aineksia ja pieteetillä kuvattuja kungfu-kamppailuja.
Heinäkuussa Leen kuolemasta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Sen kunniaksi on nähty Lee-retrospektiivejä, ja nyt tulee valkokankaille David Gregoryn dokumentti Enter the Clones of Bruce, joka selvittää Leen jäljittelijöiden ihmeellistä tarinaa.
Kloonit iskivät
Leen Hongkong-kauden elokuvista kaksi tuotiin 1980-luvulla meillä videolevitykseen rajusti leikattuina. Mutta kun puhuttiin Bruce Leen leffoista, ei välttämättä ollut kyse oikeasta asiasta. Suomessakin levisi videomarkkinoille ilmiö, jonka luojista Gregory on nyt dokumenttielokuvansa tehnyt.
Enter the Clones of Bruce kertoo Lee-imitaattorien aallosta. Kun aikoinaan halusi nähdä Bruce Leen, piti olla tarkkana, sillä valkokankailla seikkailivat pian esimerkiksi Bruce Le, Bruce Li ja Dragon Lee, joita kaikkia Gregory on haastatellut. Jotkut näyttivät esikuvaltaan, toiset eivät. Vale-Bruce-tehtailu pantiin käyntiin vain kuukausien viiveellä tähden kuolemasta.
Ohjaaja Godfrey Ho kertoo dokumentissa syyn: länsimaiset elokuvalevittäjät halusivat lisää Bruce Lee-leffoja, ja hongkongilaistuottajat päättivät, ettei tähden kuolema ole este.
Feikkileffoja ei tehty muutamia, vaan kymmeniä. Nimet mukailivat usein oikeiden Lee-elokuvien nimiä. Tuli Super Dragon ja Exit the Dragon, Enter the Tiger ja itsetietoisesti nimetty Clones of Bruce Lee, josta dokumentti sai nimensä.
Karisma ja salaisuudet
Dokumentissa pohditaan oikean Leen karisman saloja ja ainutlaatuisen jäljitelmäilmiön perimmäisiä syitä. Leestä tiedettiin aika vähän. Hän ei ollut saanut jalansijaa Hollywoodin julkisuuskoneistossa, vaikka hänen ystäviinsä ehti kuulua arkkua kantaneiden Steve McQueenin ja James Coburnin kaltaisia tähtiä.
Osa vale-elokuvista oli kertovinaan Bruce Leen omaa tarinaa, johon kuului rasismin kohtaaminen Yhdysvalloissa. Niissäkin mystifiointi meni roimasti sadun puolelle.
Leen virallinen kuolinsyy oli allergisesta reaktiosta pahentunut aivoödeema, mutta asia oli heti spekulaatioiden aihe. Kukaan ei voinut uskoa, että elämänsä kunnossa ollut tähti voisi noin vain kuolla juuri ennen suurelokuvansa ensi-iltaa. Sensaatioväitteet salamurhasta levisivät siinä missä muutkin huhut tähden elämästä. Leen vetovoimalla rahastaneet elokuvat ruokkivat näitäkin myyttejä.
Ilmiö oli outo ja mauton, mutta ilman sitä aasialaistähdestä ei olisi tullut niin suurta legendaa. Valtavirran elokuvamediat kun suhtautuivat Leehen ja kungfu-elokuviin pitkään melkein yhtä torjuvasti kuin Suomen elokuvasensuuri. Tarina kasvoi ruohonjuuritasolla.