Tänään Vaasa-lehden ilmestymispäivänä on Pilvin nimipäivä. Se sai minut miettimään pilviä ja muita taivaan ilmiöitä.
Pilvin päivään liittyy muutama itse kehittelemäni muistisääntö. Jos Pilvin päivään mennessä ei ole alkanut terminen kevät näillä seuduilla, on kevät todella myöhässä. Toiseksi kevättulvien huippu Kyrönjoella sijoittuu Pilvin päivän paikkeille. Kolmanneksi huonekasvien mullat täytyy olla vaihdettuina Pilvin päivään mennessä.
Etunimenä Pilvi yleistyi Suomessa 1900-luvun alussa, samanaikaisesti muutamien muiden luonnosta innoituksensa saaneiden nimien kanssa.
Näitä ovat muun muassa Säde, Ilma ja Tuuli. Näin minulle kertoo nimipäivät.fi-sivusto.
Luonnossa riittää ihmeteltävää, kuten taivas ja sen ilmiöt. Keskitalven pimeydessä ja sääolosuhteissa saamme ihailla revontulia ja tähtiä, kun taivas on auki ja hakeudumme valosaasteilta vapaille paikoille: Söderfjärdenille, peltoaukeille, saaristoon ja merelle. Meillä Vaasassa on aivan ihanteelliset olot tähän.
Erityisesti helmikuussa pakkaskiteitä on ilmassa niin paljon, että on oivallisia tilaisuuksia seurata haloilmiöitä ja kuun koronaa. Kun nyt vuorokaudessa on enemmän valoisia kuin pimeitä tunteja, on aika ihailla erilaisia pilviä.
Pilvet kiinnostavat ainakin lapsia kovasti. Järjestimme ystäväni Ylimannilan Sepon kanssa kokonaisen pilvipäivän aikanaan Nummen koululaisille. Seppo kertoi pilvien ja taivaanilmiöiden tarkkailuharrastuksestaan ja näytti upeita valokuviaan. Laulaa luikautimme muutaman laulun pilvistä. Minä kerroin jonkin tarinan, ja oppilaat saivat jatkaa luokissa maalaten, piirtäen tai kirjoittaen aiheesta. Oppilaat olivat kovasti innostuneita, ja aikuiset myös.
Minulle ihannekuva joutilaasta kesäpäivästä on maata veneen pohjalla tai lämpimässä maassa ja tuijottaa erilaisia pilvimuodostelmia. Niissä voi rikkaalla mielikuvituksella nähdä vaikka mitä. Taitojen karttuessa oppii myös ennustamaan tulevaa säätä pilvistä.
Pilviä on monenlaisia. On untuvapilviä, hahtuvapilviä, mantelipilviä, kumpupilviä, alasimen muotoisia ukkospilviä, harsopilviä, vyörypilviä, helmiäispilviä ja vaikka mitä.
Kun nyt innostumme katsomaan ylöspäin, saamme mielestäni myös mielen virkistystä. Jo asento antaa sielulle ravintoa. Ei tarvitse masentuneena tuijottaa kengänkärkiänsä. Näinä viikkoina muuttolinnutkin piristävät taivaankantta.
Lisäkierteitä taivaalle tuijotteluun saa tähtiharrastuksista, mutta se onkin jo toinen tarina. Ursan sivuilta voi vilkuilla Taivaanvahtia. Sieltä löytyy paljon kiintoisaa.