Luimme Kenneth Myntin pääkirjoituksen Vasabladetissa ja Luonnonsuojeluliitto Tapiolan puheenjohtaja Leena Iivosen vastauksen ongelmasusista, ja aloimme pohdiskella hänen mietteitään ongelmasusien ampumisesta ja erämaasusien suojelemisesta. Ongelma on, että sudet oppivat nopeasti toisiltaan ja ovat viisaita eläimiä.
Uskallamme väittää, että tieto siitä, että lähistöllä liikkuu erämaasusi, ei lohduta ainuttakaan vanhempaa, eläkeläistä tai kuntoilijaa, jos susi osuu omalle kohdalle.
Kun tieto siitä, että suden kannanhoidollinen metsästys ei toteudu, oli epäluottamus metsästäjien keskuudessa suuri. Tiedämme mitä pitäisi tehdä, mutta lakien ja lakipykälien takia emme voi tehdä asialle mitään, jotta ihmisillä olisi turvallisempaa asua susialueilla.
Lakeja tulee noudattaa niin, että yhteiskuntamme rauha ja demokraattinen päätöksenteko voidaan turvata. Demokratiassa on omat ongelmansa, mutta on kiistämättä paras hallinnon tapa. Haluamme nostaa esiin sen tosiasian, että metsästäjät työskentelevät ilmaiseksi vaativassa tehtävässä jäljittääkseen ja lopettaakseen liikenneonnettomuuksissa loukkaantuneita eläimiä.
Viranomaisten tulkinnan mukaan, metsästäjien metsästämä, liikenneonnettomuudessa vaurioitunut liha on korvaus tehdystä työstä, vaikkakin liha olisi käyttökelvotonta.
Olemme sitä mieltä, että tehdystä työstä tulisi saada rahallinen korvaus. Voi toki olla, että on vapaaehtoisia yhdistyksiä tai ryhmiä, jotka ottaisivat tämän tärkeän tehtävän hoitaakseen ilman korvausta vuosi toisensa jälkeen.
Jurvan susikokouksessa oli edustaja myös Luonnonsuojeluliitto Tapiolasta. Saimme tietoa siitä, kuinka EU-säännöt, direktiivit ja lait tulevat kaatamaan suden kannanhoidollisen metsästyksen.
Jo tuolloin tiesimme, että asiasta tehtäisiin valitus samalla tavalla, kun muidenkin lajien kannanhoidollisen metsästyksen kaatolupahakemuksia tehdessä. Selkeänä esimerkkinä olemme nähneet merimetsokannan kasvun rannikkoseudulla, minkä takia on erittäin vaikeaa nähdä merimetso uhanalaisena lajina.
Anders Norrbackia syytetään nyt ääntenkalastelijana susikysymyksessä. Valitettavasti hän ei ole luvannut meille mitään suurta susikysymyksen tiimoilta. Se, minkä Anders on luvannut, on, että hän on sitoutunut jatkamaan asian esille nostamisen ja sitä kautta edistämään pitkää ja kivikkoista tietä ongelman ratkaisun löytämiseksi. Mitään muuta asian suhteen ei voi luvata.
Luken laskelmien mukaan Suomessa tulisi olla 24 laumaa, jotta lajin kanta olisi turvattu. Viime vuoden marraskuussa Suomessa oli 90 prosentin varmuudella 36–51 laumaa. Tältä osin susikanta ei missään vaiheessa ole eikä tule olemaankaan uhattuna mahdollisen kannanhoidollisen metsästyksen seurauksena. Muut luonnonsuojeluorganisaatiot ovat käyttäneet omia lukuja, joiden todenmukaisuutta on vaikea todistaa.
Maa- ja metsätalousministeriössä seurattiin kestävän metsästyksen perusteita. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, että luvista asetettaisiin täytäntöönpanokielto, kuten nyt tapahtui. Tiedot voi lukea lehdestä (Jägaren 6/21), mikäli asia kiinnostaa.
Olemme sitä mieltä, että Norrback on oikeassa väittämässä, että porsaanreikiä valitusluvista on tukittava, sillä niitä käytetään ahkerasti.
Kysymys kuulukin, kuka haluaa enemmän susia maaseudulle, emme ainakaan me. Eivät myöskään vanhemmat, jotka haluaisivat laittaa lapsensa nukkumaan ulos takapihan terassille tai päästää omat lapset leikkimään omalle pihalleen. Eivät myöskään maanviljelijät, jotka haluavat saada rahaa tekemästään työstään.
Miten luonnossa turvallinen liikkuminen voidaan turvata, on meille arvoitus, vaikkakin vastaan tulisi pelkkä erämaasusi.
Sven Jerkku
Esko Laitala
Johan Stoor
Henry Penttilä
Johanna Smith
Susireviiriyhteistyöryhmä
Närvijoki–Pirttikylä