Kati Särmö puki kiusatun lapsen tunteet sanoiksi. Runoileva, musiikkiin erikoistunut opettaja haluaa nostaa tärkeän asian esiin musiikkivideon avulla.
Nolla ei ole mitään. Se näkyy numerorivissä, mutta siihen ei silti tarvitse reagoida mitenkään. Tämä tuli luokanopettajana työskentelevän Kati Särmön mieleen, kun hän jälleen kerran huomasi sen, miten sujuvasti alakouluikäiset osaavat jättää luokkatoverinsa joukon ulkopuolelle.
Lapset hoitavat homman niin taitavasti, etteivät aikuiset usein edes huomaa asiaa. Ja jos huomaavat, tilanteeseen on miltei mahdoton puuttua. Kyse ei nimittäin ole perinteisestä tönimisestä ja haukkumisesta, vaan ilmeistä ja eleistä, joiden tarkoituksena on tehdä yhdestä paikallaolijasta täysi nolla.
– Tämä oli tapaus muiden joukossa, mutta oma mittani tuli täyteen juuri silloin. Sydämeen sattui. Seuraavaksi tuli kiukku. Kun pääsin kotiin, otin kynän ja paperia. Kymmenesssä minuutissa aiheesta oli syntynyt runo, Särmö selvittää.
Hän julkaisi runon Facebook-seinällään. Sanat koskettivat monia. Runosta liikuttunut musiikinopettaja Hanne Orrenmaa pyysi Särmöä tekevän siihen sävelen. Syntyi räppi nimeltä Nolla.
Kappale esitettiin Orrenmaan Luritus-kuoron ja Softenginen hyväntekeväisyyskonsertissa viime kuussa. Särmön tytär kuvasi esityksen kännykkakameralla. Facebook-sivulla julkaistu video katsottiin muutaman päivän aikana yli tuhat kertaa.
– Asia on tärkeä ja haluaisin tehdä kappaleesta oikean videon. Etsin siihen yhteistyökumppaneita. Apua tarvitaan ainakin kuvauspuolelle.
Videon avulla Särmö haluaa nostaa esiin vakavan asian.
– Kaverit ovat lapsille elintärkeitä. He ovat peilejä, joista lapset ja nuoret itseään katselevat. Pelien kautta kehittyvät itsetuntemus ja itsetunto. Se voi jäädä myös kehittymättä. Mitä tapahtuu heille, joilta peilit puuttuvat? Olemme kaikki erilaisia tavalla tai toisella, mutta täysin samanarvoisia. Kenelläkään ei ole oikeutta aiheuttaa nollan kaltaisia ajatuksia toiselle.
Kiusaaminen ja erilaisuuden hyväksyminen koskettaa parikymmentä vuotta lasten parissa työskennellyttä Särmöä edelleen.
– Liian moni joutuu vuodesta toiseen pohtimaan sitä, mikä minussa on vikana ja miten vika saadaan pois. Kiusaamisen syynä voi olla ihan pieni ulkonäön tai käytöksen piirre.
Särmö ei halua puhua koulukiusaamisesta. Koulu on vain yksi näyttämö kiusaamiselle. Muita estradeja ovat kaikki paikat, missä lapset ja nuoret kokoontuvat. Myös kännykät ja sosiaalinen media ovat otollisia kiusaamispaikkoja.
Ammattikasvattaja ei sysää vastuuta kiusaamisesta pelkästään lasten harteille. Lapset eivät aina edes tiedä aiheuttavansa käytöksellään toiselle pahaa mieltä.
– On ohjattava ja opetettava lapsia niin, ettei ongelmia pääsisi syntymään. Empatian taito on monelta kadoksissa. Kanssakäymisen perusaakkoset ovat jääneet arkikiireiden alle.
Nolla
”Hei tytöt meidän luokan”,
kysyä kun uskaltaisin.
”Oltaisiinko porukalla?”
Hyvän mielen saisin.
Ilmeet, eleet teidän jälleen kertoo sen,
tervetullut porukkaanne oo mä en.
Kaveri kyll’ soittaa iltaisin
kun muut ei ehdi.
Silloin kelpaan ystäväksi,
meill’ on kiva hetki.
Mutt’ aamulla kun
muut taas ympärillämme on,
kaverini feidaa mut,
voi kun oon onneton!
Voin olla hieman erilainen,
hidas oppimaan.
Mut onko teillä oikeus suruani kasvattaa?
Jos saisin kavereilta kivat tsempit, hymyt, läpsyt,
tuntuis paljon helpommalta
tehdä kotiläksyt.
Voi kunpa teidän äidit,
isät ymmärtäisi sen
miten tärkeää on
oppi sydämen sivistyksen.
Kunpa silmät oikeasti avautuisivat
ja lapset aidon
välittämisen - opin saisivat.
On mieleni surullinen ja alakuloinen
vaikka yritän niin
kovasti et’ välitä mä en.
Kaikki samanarvoisia
olemmehan täällä,
miksi sitten pompitte
mun itsetunnon päällä?
Miks’ pitää teidän mielestä
mun yksin aina olla?
Välitunnit pienempien
kanssa juoksennella.
Ois kiva teidän kanssa
porukalla kikatella,
mut jostain syystä arvo
mun on teille pelkkä nolla.
Kati Särmö 2014
Teksti: Virpi Kupiainen-Ämmälä
Lue koko artikkeli 8.4.2015 Eparista