Valikoiva syöminen eli ruokailutilanteissa nirsoilu on yleistä alle kouluikäisillä lapsilla. Kyseessä on normaali kehitysvaihe, jossa uusiin asioihin suhtaudutaan epäilevästi ja uusiin makuihin tottuminen voi vaatia paljonkin aikaa.
Asiasta ei tarvitse huolestua, kunhan lapsen kasvu etenee normaalisti, lapselle ei tule ravintoaineiden puutoksia eikä ongelmasta aiheudu sosiaalista haittaa – eli lapsi pystyy syömään myös muualla kuin kotona, kertoo Syömishäiriöliiton läheistyöntekijä Mirva Korpela.
– Toisaalta jos lapsen ruokavalio vain kapenee kapenemistaan, apua on aina parempi hakea ajoissa ennen kuin ongelma pääsee todella pahaksi. Apua voi pyytää neuvolasta tai vanhempien lasten osalta kouluterveydenhuollosta.
Hyvin voimakas valikoivuus on selvästi harvinaisempaa. Korpelan mukaan siitä kärsii noin 1–5 prosenttia lapsista. Taustalla voi olla esimerkiksi jokin traumaattinen tapahtuma, kuten raju allerginen reaktio, läheltä piti -tukehtumistilanne tai esimerkiksi voimakas oksentelu syömisen jälkeen. Tällaiset kokemukset voivat aiheuttaa pelkoa syömistä kohtaan.
Korpelan mukaan hankalampaa valikoivaa syömistä voi esiintyä myös autismin kirjon ihmisillä. Puhutaan niin sanotuista supermaistajista, joiden aistit ovat niin herkät, että monet ruokalajit – esimerkiksi niiden rakenne, haju tai maku – tuntuvat todella epämiellyttävältä.
Ei enää syömiseen pakottamista
Korpela ei osaa sanoa, onko valikoiva syöminen yleistynyt tai vähentynyt lasten parissa, mutta ainakin syömiseen pakottamisen kulttuurista on alettu päästä eroon.
– Lapsillakin on oikeus kieltäytyä, Korpela painottaa.
Korpelan mukaan syömään pakottaminen lisää vastenmielisyyttä, pelkoa ja negatiivista tunnelatausta ruokaa kohtaan. Pakottaminen heikentää ihmisen omia sisäisiä signaaleja siitä, milloin tulen täyteen, mikä on minulle hyväksi ja mihin pystyn vaikuttamaan. Se ei myöskään kannusta kokeilemaan uusia ruokia tai ylipäätään nauttimaan ruoasta.
Syömistilanteet tulisikin pyrkiä pitämään mahdollisimman neutraaleina, kannustavina, turvallisina ja positiivisina.
Lapsi mukaan kauppareissulle
Uusien makujen opettelu voi koetella kärsivällisyyttä. Uusia ruokia tulisi kuitenkin tarjota riittävän usein ja toistuen, vaikka lapsi sitkeästi kieltäytyisi niistä, huomauttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Sari Niinistö.
– Jos lapselle ei ensimmäiselle kerralla maistu jokin ruoka, tästä ei tulisi vetää heti johtopäätöstä, että lapsi ei tykkää siitä. Esimerkiksi kasvikset ovat tyypillisesti maultaan vähän kitkeriä ja happamia ja vaativat enemmän maistelukertoja. Lapsen makutottumukset alkavat kehittyä sen mukaan, mitä hänelle tarjotaan.
Lapsen valikoivaa syömistä voi pyrkiä helpottamaan erilaisin ruokakasvatuksellisin keinoin. Niinistön mukaan on näyttöä siitä, että jos lapsi visuaalisesti tutustuu esimerkiksi kasvisten kuviin ennen kuin niitä tarjotaan lautasella, hän hyväksyy niitä helpommin.
Lapsen voi viedä marjaretkelle, päästää perunoita pesemään tai ottaa mukaan kauppareissuille ja antaa tehdä jopa pieniä valintoja: otetaanko omenaa vai appelsiinia? Myös yhdessä syöminen ja säännöllinen ateriarytmi tukevat hyvää ruokasuhdetta.
Niinistö muistuttaa, että lapsen kuullen ei pitäisi puhua nirsoilusta eikä vertailla hänen syömistään muiden lasten syömistottumuksiin.
Jopa 50 maistamiskertaa
Tavallinen valikoivuus voi vaatia 15–20 maistamiskertaa, kun taas hyvin aistiherkkä lapsi saattaa vaatia jopa 50 maistamiskertaa ennen kuin hyväksyy ruoka-aineen osaksi ruokavaliotaan, kertoo Mirva Korpela Syömishäiriöliitosta.
– Kun pitkä prosessi käydään läpi ja lapsi saa kokemuksen siitä, että tämä ruoka-aine ei ollutkaan pelottava ja pystyin tähän, seuraavan ruoka-aineen mukaan tuominen on usein jo helpompaa.
Korpelan mukaan aistiherkille lapsille on monesti tärkeää, että ruoat ovat erillään toisistaan. Tähän voi hyödyntää esimerkiksi lokerollisia lautasia. Kun ruoat ovat selkeästi omilla paikoillaan, lapsen voi olla helpompi kokeilla niitä yksitellen.
– Epämääräisen ruokamössön rakenteita ja makuja ei pysty arvioimaan etukäteen. Yleensä sanotaan, että ruoalla ei saa leikkiä, mutta ei välttämättä ole ollenkaan huono asia, jos lapsi pääsee tunnustelemaan ruokaa ensin vaikka käsin, jotta rakenne tulee tutuksi.
Hankalaa valikoivuutta voi Korpelan mukaan helpottaa myös niin sanotuilla turvaruoilla. Aterialle olisi hyvä mahduttaa mukaan vähintään yksi tuttu ruoka-aine, jota lapsi pystyy syömään – ja kodin lisäksi myös päiväkodissa tai koulussa.
Korpela toivoo ihmisten muistavan, että valikoivasta syömisestä kärsivät lapset eivät ole tahallaan hankalia, vaan kyseessä on todellinen pelko tai aistiyliherkkyyden aiheuttama vastenmielisyys ruokaa kohtaan.
– Toivon myös hoitohenkilökunnan puolelta myötätuntoa näitä lapsia ja perheitä kohtaan. Jos valikoiva syöminen liittyy autismin kirjoon, syöminen tuskin on ainoa ongelma, ja perheet voivat olla aika kovilla.
