Kiitos, että toit tärkeän asian esiin, nimimerkki Hämmästynyt (I-P 25.6.2024). Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että on hämmästyttävää, jos kaikki 70 vuotta täyttäneet, keskusteluapua tarvitsevat ohjataan hyvinvointialueelta diakonian paikkeille. Tämä ihmetyttää ennen kaikkea siksi, että myös diakoniatyöntekijöitä on tarpeeseen ja virkoihin nähden liian vähän. Sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneina ammattilaisina teemme mielenterveystyötä hyvässä yhteistyössä hyvinvointialueen työntekijöiden kanssa kaikenikäisten parissa sekä ennaltaehkäisevästi, akuutisti että pitkäkestoisesti. Koen hyvänä sen, että asiakkaan tarpeet tunnistetaan ja hän voi saada tarvitsemiaan palveluja molemmilta tahoilta. Diakonialla on lisäksi oma ulottuvuutensa, johon yhteiskunnan palvelut eivät normiensa puitteissa yllä.
Kirjoituksestasi välittyi pohdinta siitä, miten diakoniatyöntekijät kohtaavat ihmisiä. Työn tekemisen tapa ja osin sisältökin on aiempien kokemusten, oppimisen, koulutusten ja työkokemusten tulosta. Seurakunnan työntekijöihin voi tutustua sillä mielellä, että tutkailee, kuka heistä parhaiten vastaisi omaan keskustelun tarpeeseen.
Diakoniatyöntekijöinä priorisoimme kukin tekemisemme ja ajankäyttömme monitahoisessa työnkuvassa. Diakonian perustehtävä on auttaa siellä, missä hätä on suurin ja mihin muu apu ei yllä. Siinä ei kysellä kirkkoon kuulumista tai erotella ihmisiä katsomusten tai suuntautumisten perusteella. Se kattaa kaikki paikkakunnan asukkaat. Meillä diakoniatyöntekijöillä on lisäkoulutuksen myötä kirkon alan virkapätevyys joko nimikkeellä diakoni (sosionomi (AMK)) tai diakonissa (sairaanhoitaja). Se tarkoittaa, että opintoihimme on sisältynyt perehtymistä avarasti eri maailmankatsomuksiin, uskontoihin, kirkkokuntiin, herätysliikkeisiin ja erilaisiin hengellisyyden muotoihin, tavoitteisiin ja kipukohtiin. Olemme ammattilaisia kuuntelemaan ja keskustelukumppanin niin halutessa myös keskustelemaan hengellisistä kysymyksistä. Keskusteluissa arkitodellisuus kuitenkin usein asettaa raamit ja keskustelun painopiste on arkisissa ihmissuhdeasioissa, taloudellisissa ongelmissa, sairauksissa, työllistymisen vaikeudessa tai muissa akuuteissa asioissa, jotka voivat vaikuttaa toimintakykyyn tai mielialaan tai molempiin. Näissä me diakoniatyöntekijät voimme usein auttaa tai ohjata avun lähteille.
Marita Kunnari
diakoni
Kauhavan seurakunta