Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, sanoi presidentti J.K. Paasikivi. Hänen puoluetoverinsa, tasavallan presidentti Sauli Niinistö avasi maahanmuuttopolitiikan lippaan ja kertoi peittelemättä kantansa.
Ihmisoikeusjuristit ovat käärmeissään. Kansainväliset sopimukset ovat kuin jostakin korkealta putoava läpi-inhimillinen ihanne.
Herkästi unohtuu, että pohjimmiltaan sopimukset on tehty kulloisessakin historiallisessa tilanteessa, sen ajan odotusten ja käytäntöjen mukaisiksi. Kansainväliset sopimukset ovat olennaisen tärkeitä, mutta jos pykälissä on vajavaisuuksia tai ne jäävät ajastaan jälkeen, niitä on syytä uudistaa.
EU-maat tulkitsevat kansainvälisiä sitoumuksia nyt omaksi hyödykseen. Ne pyrkivät haittojen minimoimiseen. Unkaria toruttiin, kun se pystytti aidan Serbian vastaiselle rajalle. Naapurivaltio Itävalta tuli pian perässä aidallaan Slovenian vastaisella rajalla.
Kaikki maat suojaavat omat etunsa vaikean pakolaiskriisin taltuttamiseksi.
Ruotsalaiset ojensivat vielä vuosi sitten suomalaisia kovasydämisyydestä. Nyt Ruotsin pääministeri Stefan Löfven myöntää, että maa on ollut lapsenuskoinen, naiivi. Ruotsi on myös aloittanut passintarkastukset Tanskan vastaisella rajalla.
Eri maiden sooloilu yhteisessä ongelmassa ei nosta EU:n jo muutenkin lommoutunutta arvostusta kansalaisten keskuudessa.
Viranomaiset ovat arvostelleet jo pitkään vapaan liikkuvuuden Schengen-sopimusta, joka vapauttaa passintarkastuksista mutta tekee samalla rikollisten liikkumisen helpoksi EU:n sisällä. EU-idealismi on tähän asti vetänyt realismia pidemmän korren. Tässä mielessä presidentti Niinistön puhe valtiopäivien avajaisissa oli käänteentekevä.
Kansainväliset sopimukset askarruttavat ihmisiä. Viime vuoden lopulla käytiin keskustelu siitä, voidaanko vaikkapa massamurhaan osallistunut ihminen karkottaa sinne, mistä hän on tullut, vaikka karkotettu voitaisiin tuomita kuolemaan.
Keskustelussa tuli selväksi, että ainakin perustuslaki, ulkomaalaislaki ja Euroopan ihmisoikeussopimus estävät tällaisen henkilön karkottamisen.
Joukkomurhaajat tuomitaan käräjillä Suomessa. Joukkotuhontaoikeudenkäynnit ovat luultavasti väistämättömiä, kun väkeä tulee Isisin piinaamista Irakista ja Syyriasta. Tuhannet tulevat Suomeen hädissään, mutta joillakin on verta käsissään.
Lähi-idässä tapahtuvat rikokset ovat hyvin lähellä etnistä puhdistusta ja massamurhaa, jolle voi hakea vertailukohtia Hitlerin Saksasta. Normaali rangaistusasteikko jää vajaaksi.
Voi kysyä, osoittaako länsimaista kulttuurista ylemmyyttä se, että vaikkapa Vaasassa otettaisiin oikeudeksi käräjöidä murhista, joissa kärsijöinä ovat Irakin jesidit.
Ihmisoikeudet ovat olleet suhteellinen käsite, vaikka niistä nykyään puhutaan kaikille kuuluvina.
Harva ihmisoikeusaktivisti pitää esimerkiksi natsirikollisten teloittamista Nürnbergin oikeudenkäynnissä esimerkkinä raa'asta mielivallasta. Yhtä lailla Brasilia ja Argentiina eivät luultavasti ansaitse kenenkään silmissä ihmisoikeusmitalia siitä hyvästä, että ne piilottelivat natsirikollisia takamaillaan.
Ehkä sopimuksissa voitaisiin ottaa huomioon sotarikosten kulloinenkin karmeus. Ehkä Isisin rikoksia varten kannattaisi harkita uutta oikeuskäytäntöä, Nürnbergin malliin.
TONI VILJANMAA
toni.viljanmaa@i-mediat.fi
Twitter: @TSViljanmaa