Sinä aamuna puoliso jäi nukkumaan, kun Niina Mustajärvi lähti töihin ja vei parin pojan eskariin. Kotoa lähtiessä Mustajärvi vielä huikkasi Mikki-puolisolleen, että kahvi on valmiina.
Alkanut vuosi 2021 tiesi elämänmuutosta. Mustajärvellä oli heti loppiaisen jälkeen ensimmäinen päivä uudessa työssä koulukuraattorina. Yhteisen ajan puutetta oli kipuiltu siitä lähtien, kun Maximiliam-poika aloitti eskarin. Kun mahdollisuus säännölliseen päivätyöhön tuli, Mustajärvi tarttui siihen oitis. Elämä hymyili kaikin puolin.
Yhtäkkiä kaikki muuttui. Ensimmäistä työpäivää ehti kulua kolme tuntia, kun Mustajärvi huomasi puolisonsa veljen soittaneen useita kertoja. Kun hän soitti takaisin, veljellä oli ravisuttavaa kerrottavaa.
– Mikki oli saanut pahan sydäninfarktin ja menehtynyt saman tien.
Mustajärven olo oli epäuskoinen. Tätä puhelua hän oli pelännyt ja stressannut jo vuosia.
Suhde eteni nopeasti
Niina ja Mika "Mikki" Mustajärvi olivat eläneet tiivistä yhteiseloa siitä lähtien, kun he alkoivat seurustella vuonna 2009. He olivat tunteneet toisensa jo vuosia aiemmin, mutta rakkaus roihahti vasta, kun molempien aiemmat parisuhteet olivat kariutuneet.
Kun yhteiselo sitten alkoi, se eteni nopeasti. Häitä juhlittiin suuren vierasjoukon kanssa alkuvuodesta 2011.
– Menimme maistraatissa naimisiin lokakuussa ja uudenvuodenpäivänä avioliittomme siunattiin. Mikki halusi kutsua kaikki tutut, ja juhlimmekin 500 vieraan voimin, Mustajärvi kertoo.
Vuonna 2014 parin onni täydentyi, kun Maximiliam-poika syntyi. Mikillä oli kaksi lasta aiemmasta pitkästä suhteesta, ja yhteinen lapsi oli hartaasti haluttu ja toivottu. Perheenlisäys tuli heille kuitenkin täytenä yllätyksenä, sillä he olivat jo hyväksyneet ajatuksen, ettei yhteisiä lapsia tule.
Maximiliamin syntymän jälkeen he tekivät aina kaiken yhdessä.
– Max on ollut harvoin öitä poissa kotoa. Sanoin Mikille aina, että tämä on nyt tätä elämää, että elämme nyt lapsen ehdoilla ja se aika tulee vielä, kun olemme kaksin.
Poika oli jo pienenä äärettömän vilkas ja kova touhuamaan. Mustajärvi kertoo, että Maximiliamin neuropsykiatriset haasteet havaittiin varhain.
– Totesin usein, että onneksi meitä on kaksi tämän elohopean kanssa. Vaikka oli haastavaa, yhteiselämä oli kevyttä ja helppoa, kun oli kaksi aikuista jakamassa arkea.
Ensin kaikki pelotti
Yhtäkkiä 12 vuoden yhteiselon jälkeen puoliso ja elämän tukipilari oli poissa. Mustajärven Mikki-puoliso oli menehtyessään vain 43-vuotias. Mustajärvi itse oli 37-vuotias, kun hänestä tuli leski.
Tuona tammikuisena aamuna puoliso oli ajanut kuljetusalan yritykseensä Karviaan ja aloitellut siellä työpäivää. Hän oli tervehtinyt työkaveriaan, ja parin minuutin päästä sama työkaveri oli löytänyt miehen lyyhistyneenä lattialta.
– Elvytys oli aloitettu välittömästi, ja Karvian ensivaste ja ambulanssikin tulivat paikalle hetkessä. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä. Kohtaus oli niin vakava.
Kun tieto puolison kuolemasta tavoitti Mustajärven, hänen maailmansa pysähtyi. Kello kuitenkin raksutti eteenpäin ja ympärillä elämä jatkui. Viikko puolison kuoleman jälkeen Mustajärvi havahtui, että on uusi torstai.
– Vähän pelästyin, mitä olen tehnyt viikon ajan. Olin ollut omissa maailmoissani, ja elämä ympärillä oli jatkanut kulkuaan.
Vain viikon sairausloman jälkeen Mustajärvi palasi töihin. Hän järkeili, että rutiinit pitävät elämän kasassa ja halusi nopeasti kiinni arkirytmiin.
– Ajattelin, että minulla ei ole varaa romahtaa ja vetää kuusivuotiasta nilkasta, koska hänellä on täysi elämä edessään.
Pelkäsi pitkään puolisonsa kuolemaa
Puolison äkillisen kuoleman jälkeen Mustajärven valtasi yllättäen myös rauha. Hän oli pitkään pelännyt, koska tulee tuo kamala puhelu. Puhelin kulki aina mukana, ja kun joku soitti Karviasta keskellä päivää, hän pelästyi.
Puolisolla oli ollut nuoresta lähtien verenpainetta, eikä hän hoitanut sitä. Kesällä 2017 hän oli huonossa kunnossa ja meni lääkäriin, jossa todettiin sydänrappeumaa hoitamattoman verenpainetaudin vuoksi.
– Sanoin Mikille monta kertaa, että se on kertalaakista menoa, kun tulee joku kohtaus, mutta hän ei välittänyt. Vasta tuo yksi kesä havahdutti hänet. Hän ryhdistäytyi ja alkoi syömään säntillisesti lääkkeitä.
Puolison elintavat eivät olleet muutenkaan terveelliset, mistä vaimo häntä aika ajoin muistutti. Tämä söi usein roskaruokaa ja joi limsoja. Lääkäri oli sanonut vuosia aiemmin, että mies ei näe 40:ää vuotta, ellei hän muuta elintapojaan ja hoida verenpainetautiaan.
Kun 40 vuotta tuli täyteen, Mustajärvi huokaisi, että hän voi lopettaa murehtimisen.
– Mikin kuoleman jälkeen ymmärsin, miten paljon olin murehtinut hänen terveyttään. Minulla oli ollut pitkään päänsärkyjä ja olin vuosia herännyt öisin ja kuunnellut, kuinka moni makuuhuoneen pimeydessä hengittää. Kun Mikki kuoli, huomasin pääkipujeni hävinneen.
Kuoleman jälkeen Mustajärven mieltä kalvoi ajatus siitä, oliko hänen ja puolison välillä kaikki hyvin, kun tämän poismeno tuli niin yllättäen. Hänen päässään risteili kaikenlaisia ajatuksia: oliko hän ollut kamala vaimo, joka nalkutti joka asiasta? Oliko jotain jäänyt hampaankoloon?
Noin viikko kuoleman jälkeen hän näki unen, jossa heidän kotinsa takapihalla oli vihreä niitty ja iso puu, jonka alla lepäsi arkku.
– Arkun kansi oli auki ja yhtäkkiä Mikki alkoi liikkua arkussa. Hän nousi ylös ja venytteli, niin kuin aina. Ymmärsin, että minulla oli tuhannen taalan paikka kysyä, onko välillämme kaikki ok. Mikki pusutteli kasvoni joka puolelta ja vastasi, että kyllähän minä tiedän, että meillä on aina kaikki ok, ei ole mitään hätää. Jokin kuorma putosi harteiltani unen jälkeen.
Tapahtumat istuvat olkapäällä
Mustajärven puolison kuolemasta tulee pian kuluneeksi kolme vuotta. Hän kertoo, että elämä on ollut puolison menettämisen jälkeen vajaata, ja sitä se tulee olemaan jatkossakin. Joulu ja kaikki juhlapyhät, samoin arki. Kaikki on vajaata. Niin kuin hänen harteillaan olisi möykky, joka ei lähde pois.
– Haluaisin välillä tosissaan irti elämästäni, mutta tapahtumat istuvat olkapäälläni, eivätkä lähde ikinä pois. Tämän kanssa on vain jatkettava eteenpäin.
Arki ja rutiinit ovat olleet hänen ja Maximiliamin pelastus. Se, että joka päivä mennään kouluun ja töihin. Kun viikonloppu koittaa, Mustajärvi on onnellinen vapaa-ajasta, mutta samaan aikaan hänet valtaa tyhjyyden tunne. Perhe-elämä oli heille aina niin tärkeää ja tiivistä.
– Kun on aikaa pysähtyä ja vain olla, tulee tyhjä olo siitä, ettei vieressä ole enää toista jakamassa niitä hetkiä. Juhlapyhät ovat erityisen raskaita.
Mustajärvi on joutunut työstämään paljon omia ajatuksiaan siitä, miten oli odottanut elämän menevän. Pettymys on ollut niin kokonaisvaltainen. Itkusta ei ollut tulla loppua, kun hän istui kirkonpenkissä serkkunsa häissä viime heinäkuussa. Hän oli onnellinen hääparin puolesta, mutta samalla päässä jyskytti pettymys siitä, että hänelle on käynyt näin, eikä oma puoliso ole vierellä.
Tunne nosti päätään myös silloin, kun Mustajärven omilla vanhemmilla oli kultahääpäivä 50 aviovuoden kunniaksi.
– Iloitsin vanhempieni pitkästä yhteisestä taipaleesta, mutta samaan aikaan työstin pettymystäni, etten voi itse saavuttaa samaa.
Hän arvelee, ettei itsensä työstäminen lopu ikinä.
– Minulla on vanhoilliset arvot. Ajattelin aina, että haluan pitää kiinni ydinperheestä, jos saan lapsia. Nyt se on viety minulta pois. Minun on vaikea kuvitella, että eläisin enää intensiivistä parisuhde- tai perhe-elämää. Ajatus uudesta parisuhteesta on oikeastaan pelottava, vaikka kaikki ovat kannustaneet minua jatkamaan elämässä eteenpäin.
Nuorten leskien ryhmästä pelastusrengas
Kun pahin tapahtui, Mustajärvi ja Maximiliam-poika saivat heti tukea joka puolelta. Läheiset toivat ruokaa ja auttoivat arjessa eteenpäin. Mustajärvi on keskustellut tapahtuneesta niin ammattilaisten kuin läheisten ja ystävien kanssa.
– Olen puhunut paljon ympärilläni oleville ihmisille, joten en ole oikeastaan kokenut tarvetta hakeutua terapiaan. Lähinnä Maxin asioissa olen jutellut ammattiauttajien kanssa.
Heti alussa hänelle vinkattiin nuorten leskien Facebook-ryhmästä, ja ryhmän kautta saatu vertaistuki onkin ollut ensiarvoisen tärkeää kriisistä selviytymisessä.
– Ryhmä on ollut pelastusrenkaani. Huomasin, että kaikki käyvät läpi samoja asioita. Vain saman kokenut voi täysin tietää, miltä itsestä tuntuu.
Someryhmästä on syntynyt ystävyyssuhteitakin. Mustajärvi on tutustunut lähemmin kolmeen leskeen ja he tapaavat säännöllisesti. Viime kesänä he olivat porukalla Iskelmä-festareilla.
– Olen tutustunut huipputyyppeihin vertaisryhmän kautta. Kaikki kipuilemme omaa elämäämme, mutta kyllä meillä on ollut hauskaakin.
Vertaistuki on ollut Mustajärvelle niin merkityksellistä, että kävi kokemusasiantuntijakoulutuksen surevan kohtaamisesta. Taannoin hän jännitti ensimmäistä luentoaan. Linjoilla oli satakunta kuuntelijaa ja aiheena yksinäisyys.
– Vertaistuen merkitys valkeni minulle heti Mikin kuoleman jälkeen, kun hänen isoäitinsä ja tämän sisko halasivat minua anoppilassa. Näiden ysikymppisten leskinaisten lämmin halaus oli enemmän kuin halaus. Tunne siitä, että he tiesivät mitä käyn läpi, oli niin voimakas. Nykyään halaan kaikkia kohtaamiani leskiä yhtä tiukasti. Samalla neuvon kaikkia liittymään nuorten leskien ryhmään.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Ilkka-Pohjalaisessa 26.12.2023.
