Afgaanipoliisijohtajilla oli tapana kysellä neuvonantajanaan toimineelta Niina Koivistolta, kuinka monta poikaa tällä oli.
Se oli vitsailua, mutta puoliksi totta.
Afgaanit tietävät, että heidän kulttuurinsa on hyvin patriarkaalinen. Silti maassa on ollut myös koulutettuja, vahvoja naisia korkeissa viroissa.
Koivisto toivoo, että naiset ovat turvassa ja saavat jatkaa kouluttautumista sekä töitään yhteiskunnan eri aloilla.
– Vain aika näyttää tämän.
Koivisto työskenteli Afganistanissa EU-tehtävissä vuonna 2016. EUPOL Afganistan (EU Police Mission in Afghanistan) oli vuonna 2007 alkanut siviilikriisinhallinnan operaatio, jonka tehtävänä oli tukea poliisin kouluttamista osana turvallisuussektorin uudistusta.
Operaatio päättyi vuoden 2016 lopussa.
– Viimeisen vuoden aikana se keskittyi ylimmän johdon neuvonantoon, toimintojen siirtämiseen täysin paikallisviranomaisten vastuulle ja poistumiseemme maasta, Koivisto kertoo.
Korkeassa asemassa olleet naiset olivat maan ihmisoikeustilanteen vuoksi kansainvälisen erityisen tuen piirissä. Se ei tarkoittanut erityiskohtelua, mutta heidän asemaansa pyrittiin tukemaan ja vahvistamaan.
Koivistoon suhtauduttiin kaikkialla lämpimästi ja kohteliaasti.
– Afgaanit katsoivat virka-arvoa, tekivät "natsatestin". He olivat vuosien aikana nähneet monenlaisia neuvonantajia. Jos olet asiantunteva työssäsi ja sinulla on tehtävään sopiva koulutus ja osaaminen, saat aina jalansijaa.
Afganistanin jälkeen Koivisto oli siviilikriisinhallinnan tehtävissä Kosovossa, mutta toive omasta perheestä oli yksi painava syy kotiutua. Hän työskenteli sisäministeriössä valmiussihteerin tehtävässä, jossa kansainvälisestä kokemuksesta oli hyötyä. Äitiysloman jälkeen odottaa virka Poliisihallituksen esikunnassa.
Koivisto on seurannut Afganistanin tilannetta huolissaan muiden suomalaisten tapaan. Harvalla on kuitenkaan samanlaista kosketusta maan todellisuuteen, vaikka Koivisto muistuttaa tuntevansa vain pääkaupungin ja koulutetun väestön olosuhteita.
Talebanien nopea valtaannousu ei tullut yllätyksenä.
Koivisto on hankkinut äitiysloman ja hoitovapaan aikana lisäkoulutuksen EU:n siviilikriisinhallinnan korkean tason tehtäviin. Koulutuksen ja aiemman kokemuksen kautta hän on seurannut Afganistania ja sen tilannetta arvioivia tutkijoita.
Koivisto siteeraa Helsingin yliopiston kehityspolitiikan asiantuntijaa
”Varmaa on, että Taleban on merkittävä osa Afganistanin poliittista tulevaisuutta. Taleban on osa maan monimuotoista DNA:ta, erityisesti pataanien asuttamilla alueilla eteläisessä ja itäisessä Afganistanissa. Vaihtoehtona ovat jonkinlainen yhteishallinto muiden afgaanitahojen kanssa, vallan anastaminen väkivalloin muiden kiistellessä keskenään, vallan vahvistaminen sen ennestään kontrolloimilla alueilla, tai joku yhdistelmä näistä.”
– Eli ei tarvita merkittäviä tiedustelutietoja, jotta ymmärtää, että Taleban on ollut ja pysynyt Afganistanissa ja nyt noussut valtaan, Koivisto sanoo.
– Afganistan on aivan uskomattoman kaunis, erikoinen ja karu maa, joka säilyy ikuisesti muistoissani. Maa on niin paljon muutakin kuin konfliktia: paikalliset ihmiset, käsityöt, värikkäät hedelmät, yrtit, värikäs katukuva, hevosvankkurit liikenteen seassa, lumihuippuiset vuoret, paikallisten ystävällisyys ja huumorintaju, Koivisto luettelee parhaita puolia.
Vaikka olosuhteet ja ihmisoikeustilanne olivat vaikeat, vuoden aikana tapahtui myönteistä kehitystä. Mitattavien lukujen perusteella luottamus viranomaisia kohtaan kasvoi ja afgaanien oma toimintakyky vahvistui.
Köyhyyden lisäksi työtä rajoittivat kuitenkin monet tavat ja asenteet, kapinallisliikkeet sekä konfliktin eskaloituminen ja jatkuminen.
EU ja Suomi huolehtivat hyvin työntekijöidensä valinnasta, koulutuksesta ja turvallisuudesta.
Koivistoa ei pelottanut, mutta terve varovaisuus oli päällä koko ajan.
– Lähtökohtaisesti sinne ei lähetetä asiantuntijoita, jotka pelkäävät.
– Painottaisin, että toimintaympäristö oli kuitenkin erittäin vaativa. Nyt uutiskuvat ovat tuoneet tämän paremmin esille suomalaisille.
Kaoottisissa uutiskuvissa on nähty kiitoradalla juoksevia ja koneeseen kiipeäviä ihmisiä, enimmäkseen miehiä. Koivisto sanoo, että turvallisuusalalla ja lähetystöissä työskentelevät ovat lähinnä miehiä kaikkialla.
Naiset ja lapset jäävät ammuskelutilanteissa jalkoihin. Heitä on nähty makaamassa lentokentän portilla.
Yhdellä videolla pieni tyttö nostetaan ihmisjoukosta muurin yli yhdysvaltalaisen sotilaan syliin.
– Kansainväliset joukot ovat aina erittäin huolissaan lasten turvallisuudesta, värväämisestä taistelijoiksi, putoamisesta koulusta ja joutumisesta rikosten uhreiksi. Nyt myös kuivuus ja korona-pandemia kriisiyttävät lasten tilannetta konflikteissa.
Koivisto sanoo, että johtavassa asemassa olevien henkilöiden tietoisuutta nostamalla hän ja muut operaation työntekijät auttoivat myös lapsia. Työ ei ole mennyt hukkaan.
– Jos länsimaisten standardien mukaan koulutettu, lakiin ja yhteiskuntajärjestykseen uskova väestö saa elää rauhassa, se varmasti pyrkii tekemään omaa työtään parhaansa mukaan.
Koiviston mielestä kaikki siviilikriisinhallinta on tärkeää, koska sillä tuodaan mallia, että sovinnossakin on mahdollista toimia.
– Kriisinhallinta on myös yksi keskeinen sektori, jossa edistetään lapsiin ja naisiin liittyviä YK:n päätöslauselmia. Naispuolisella kriisinhallintahenkilöstöllä on suuri symbolinen arvo: toimimme roolimallina koko väestölle.
Suomessakin asuu paljon afgaanilapsia ja -nuoria, jotka seuraavat ymmällään ja ehkä peloissaan, mitä heidän kotimaassaan tapahtuu. Koivisto kehottaa pitämään keskusteluyhteyden heidän kanssaan auki.
– Lapset ovat viisaita ja ymmärtävät paljon enemmän kuin luulemme.
– Nautin työstä, jolla on merkitys tässä yhteiskunnassa ja koko maailmassa.
– Ehdottomasti voisin lähteä uudelleen. Komennusten jälkeen olen pysyvästi sydämeltäni kansainvälinen.
Pienet lapset rajoittavat naisen osallistumista Suomessakin. Äitiysloman jälkeen Koivisto toivoo kansallista vaativaa tehtävää, jossa olisi mahdollisuus hyödyntää harvinainen työkokemus.
Koivisto sanoo, että Suomen poliittiset päättäjät, ministeriöt ja virastot ovat hyvin tietoisia uran ja perheen yhdistävistä poluista ja kehittävät korkean tason työmahdollisuuksia myös naisille.
– Auttaa voi myös oman työn ja äitiysloman ohella esimerkiksi lyhytaikaisissa vaalitarkkailutehtävissä, Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyön kautta tai lahjoittamalla rahaa vaikka Unicefin kautta.
Marjo Oikarinen
