Ilmaisilla neuvolasta saatavilla kirjoilla on ollut vaikutusta siihen, kuinka paljon suomalaiset vanhemmat lukevat lapsilleen ja kuinka tärkeäksi he lukemisen kokevat, kertoo Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Emmi Jäkkö.
Valtakunnallinen Lukulahja lapselle -ohjelma käynnistyi vuonna 2019, ja sen ideana on, että jokainen vauvaperhe saa neuvolasta oman kirjakassin. Kirjakassissa on lorukirja vauvalle, iltasatukirja hieman isommalle lapselle sekä vanhemmalle tietoa lukemisen tärkeydestä. Kirjakassi kannustaa perheitä hankkimaan myös lisää kirjoja esimerkiksi kirjastosta.
Kampanjan kautta on tähän mennessä jaettu noin 270 000 kirjakassia. Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan lukuisat vanhemmat ovat lukeneet lapselleen enemmän saatuaan neuvolasta näin konkreettisen muistutuksen lukemisen tärkeydestä.
– Selvitys osoittaa hyvin, että kun saadaan vietyä kirjoja kotiin asti ja katetaan kokonainen ikäluokka, pystytään tehokkaasti vaikuttamaan siihen, että lukeminen leviää perheestä toiseen, Jäkkö sanoo.
Lukulahja lapselle -kampanjan vaikutuksia seurataan vaikuttavuuskyselyillä. Viimeisimpään, tämän vuoden keväällä toteutettuun kyselyyn vastasi noin tuhat 0–5-vuotiaan lapsen vanhempaa.
Päiväkodeilla ja kouluillakin parantamisen varaa
Lasten ja nuorten lukemaan kannustaminen on kolmen tahon – eli kodin, päiväkodin ja koulun – yhteistehtävä, sanoo Jyväskylän yliopiston professori Marja-Kristiina Lerkkanen. Lukuinnon luominen alkaa kotona yhdessä lukemisesta ja kirjojen äärellä olemisesta.
– Lähtökohtana on vanhempien myönteinen asenne lukemista kohtaan, Lerkkanen huomauttaa.
Päiväkodissa puolestaan ratkaisevaa on, miten painettua tekstiä tuodaan esille ja millaista lukemisen rutiinia ryhmässä ylläpidetään. Nämä vaikuttavat siihen, miten lapset itse tarttuvat päiväkodissa esillä ja tarjolla oleviin kirjoihin.
Kolmantena kuvaan astuu koulu. Viimeistään koulussa opitaan lukutaito ja myös pidetään taitoa yllä. Jos koululuokasta rakennetaan vahva lukijayhteisö, lapsista tulee todennäköisemmin aktiivisia lukijoita.
Kaikkien näiden kolmen tahon yhteistyötä tarvitaan, mutta Lerkkasen mukaan ne suoriutuvat tehtävästään hyvin vaihtelevasti.
– Kotien iltasatukulttuuri ei ole enää itsestäänselvyys, eli ihan pienille lapsille kyllä luetaan, mutta mitä lähemmäs kouluikää mennään, sitä enemmän esimerkiksi digilaitteet vievät lasten huomiota ja osa lapsista jää kirjojen ääreltä pois.
Lerkkasen mukaan kaikissa päiväkodeissakaan ääneen lukeminen ja kirjojen katselu eivät ole enää itsestään selvä päivittäinen rutiini. Myös koululuokkien välillä on suuria eroja siinä, kuinka paljon lukemista painotetaan ja kuinka paljon sille annetaan aikaa.
Jäkkö kertoo, että viime vuosina Suomessa on Lukuklaani-hankkeen merkeissä toimitettu koulukirjastoihin kirjoja, jotta kaikilla oppilailla olisi kattavasti kirjoja käden ulottuvilla. Samaan aikaan Jäkkö kantaa huolta siitä, että entistä harvemmalla suomalaisella on enää esimerkiksi lähikirjastoa ja siten kirjoja helposti saatavilla.
Myös polarisoituminen näkyy vahvasti suomalaislasten lukutaidossa.
– Meillä on edelleen huippulukijoita, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana heikkojen lukijoiden määrä on kaksinkertaistunut. Tämä on erittäin vakava signaali, johon täytyisi puuttua, Jäkkö painottaa.
