Turkissa sadattuhannet opettajat, tuomarit, sotilaat, poliisit ja monet muut korkeasti koulutetut ovat menettäneet työnsä poliittisten vainojen vuoksi. Osa heistä on päätynyt pakolaisina Ilmajoelle.
Etelä-Pohjanmaan Opisto kiinnostaa tulijoita, sillä se tarjoaa mahdollisuuden opiskella esimerkiksi suomen kieltä ja kulttuuria. Opiskelemaan pääsee heti ja kotoutuminen voi alkaa. Opiskelijalle tarjotaan ilmainen asunto ja ruoka.
Seinäjoen TyöLakeuden maahanmuuttajatiimi tekee kaikkensa löytääkseen tulijoille opintojen päätteeksi töitä, mutta se on usein mahdoton tehtävä.
– Yli puolet asiakkaistamme muuttaa työn perässä muualle. Se on harmillista. Toiset kunnat saavat meidän kotouttamat ja kouluttamat valmiit paketit, kertoo maahanmuuttajatiimin työntekijä Bahria Korpela.
Sinnikkäästä asenteesta huolimatta elämän jälleenrakennus Etelä-Pohjanmaalla ei ole yksinkertaista. Neljän eri perheen tarinat tekevät näkyväksi eri kielisten ja suomalaisten välillä vallitsevan kulttuurisen seinän.
Celenit ovat kotiutuneet Ilmajoelle
Kotimaassaan Turkissa Gazi Celenillä oli hyvä elämä: arvostettu työ meriupseerina, ystäviä ja onnellinen perhe.
Tilanne muuttui vuonna 2016, 15. päivä heinäkuuta. Tavallisen kansan nukkuessa Turkin asevoimat yrittivät kaapata vallan maan hallitukselta. Tämä epäonnistui, koska suuri osa kansasta ja poliisivoimista asettui hallituksen puolelle.
Celen uskoo vallankaappausyrityksen olleen hallituksen suunnittelema ja toteuttama poliittinen näytös.
– Tapahtumaa käytettiin tekosyynä opposition ja hallituksen arvostelijoiden tukehduttamiseen, mies uskoo.
Muutaman kaoottisen päivän jälkeen Turkin poliittinen tilanne muuttui entistä epävarmemmaksi. Presidentti Recep Tayyip Erdoğan alkoi ajaa valtiojärjestelmää kohti diktatuuria.
– Ennen asioista voitiin keskustella. Sitten Turkki ei ollutkaan demokraattinen maa. Minut otettiin kiinni, koska en ajattele samalla tavalla kuin he olisivat halunneet.
”Heillä” Celen viittaa valtiojohtoon. Presidentti käski pidättää terrorismista epäiltynä esimerkiksi tuhansia sotilaita.
Celen joutui vankilaan vuodeksi. Vapautumisen jälkeen hän sai tiedon vielä kuuden vuoden tuomiosta.
Naapurit ja sukulaiset alkoivat vältellä perhettä. He pelkäsivät joutuvansa myös kiinniotetuiksi, jos heidät yhdistettäisiin Celeneihin.
Pako läpi Euroopan
Vuonna 2020 Gazi Celen ja hänen vaimonsa Adile Celen päättivät, että perheelle on olemassa parempiakin paikkoja elää. Kotimaan jättäminen oli silti vaikeaa.
– Laillisesti lähteminen oli evätty, joten pakenin armeijan valvomalta raja-alueelta kuuden tuntemattoman kanssa. Joukossa oli nainen lapsineen. Jokea pitkin pakeneminen Kreikkaan oli hengenvaarallista, Gazi Celen kertoo.
Pakomatkan vaiheet Euroopassa olivat traumaattisia. Suomeen päästyään mies näki pitkästä aikaa ihmisten silmissä aitoa ystävällisyyttä.
Celen puhuu sujuvaa englantia. Se ei ole Turkissa tavallista. Kielitaidosta on ollut hyötyä asioiden selvittämisessä uudessa kotimaassa.
– Matkalla vastaanottokeskukseen kysyin taksikuskilta, mitä Suomesta olisi tärkeää tietää. Hän kertoi, että täällä arvostetaan nöyryyttä.
Omaisuus matkalaukussa
Adile Celen sekä lapset, silloin kuusivuotias Abide ja kolmen vuoden ikäinen Ibrahim Nadir, tulivat Suomeen kuusi kuukautta myöhemmin laillista reittiä Viron kautta.
Pakomatkalla Ibrahim keikkui äitinsä selässä kantorepussa, Abide piti häntä tiukasti kädestä kiinni. Toisessa kädessä naisella oli matkalaukku.
Turkkiin jäivät perhe, koko omaisuus, maine ja kunnia. Suomessa elämän rakentaminen oli aloitettava nollasta.
Toiveena työ
Nyt neljän vuoden jälkeen Celenit ovat asettuneet Ilmajoelle. He ovat saaneet asua ilmaiseksi Etelä-Pohjanmaan Opiston asuntolassa, sillä Adile Celen opiskelee opistossa lastenohjaajaksi. Hän valmistuu tammikuussa.
Gazi Celen aloitti juuri nuorisoalan opinnot samassa paikassa. Mies joutuu vaihtamaan ammattia. Työ armeijassa ei ole mahdollista, sillä hän ei ole ainakaan vielä Suomen kansalainen. Mies seuraa edelleen maailmanpoliittista keskustelua.
– Toivoisin, että Suomessa ei olla sokeita rasisimin ja fasismin hiljaiselle nousulle.
Celenit toivovat saavansa työpaikat valmistuttuaan. He tietävät, että sitä varten kielen oppiminen on tärkeää.
Introvertiksi itseään kuvaileva Gazi Celen juttelee vielä mieluummin englanniksi. Sosiaalinen Adile Celen on oppinut suomen kielen koulussa ja paikallisten ystävien avulla. Lapset puhuvat uuden kotimaansa kieltä täydellisesti.
Adile Celenillä on valtava halu auttaa muita maahanmuuttajia. Hän on järjestänyt heille esimerkiksi keskustelukerhoja, joissa opetellaan suomea ja tutustutaan paikallisiin ihmisiin.
Turkkilaiset ovat tiivis yhteisö, joka jakaa saamaansa hyvää. Jos Adile Celen tietää, että joku lahjoittaa esimerkiksi omenoita tai viinimarjoja, hän kertoo asiasta tekstiviestityhmän kautta kaikille.
Tuesta huolimatta omasta tahdosta riippumaton, valtava elämänmuutos tuntuu joskus ylitsepääsemättömältä asialta. Voimaa epätoivon iskiessä Adile Celen sanoo saavansa taistelutahdosta ja siitä, että tietää olevansa turvassa.
– Turkissa pelkäsin joka päivä. Täällä olen yrittänyt toipua siitä. Hoidan puutarhaa ja opiskelen.
Vapaus ja tasa-arvo
Eteisen kaapista pilkottavat luistimet ja pyöräilykypärät, aivan kuin missä tahansa suomalaisessa lapsiperheessä.
– Ihanaa, että täällä lapsilla on kavereita ja harrastuksia, Adile Celen sanoo hymyillen.
Vanhemmat kiittelevät vuolaasti kohtaamiaan ammattilaisia.
– Päiväkodissa, koulussa ja opistolla kaikki opettajat ovat olleet ystävällisiä. Liikutuin, kun näin miten arvostavasti hammaslääkärikin kohteli lapsiani. Oletan aina, että meitä syrjitään. Sitten kun niin ei tapahdukaan, se on uskomattoman hienoa, Adile Celen selvittää.
Tähänastisten kokemusten perusteella perhe luottaa tulevaan.
– Merimiehenä ajattelen, että elämässä vuorottelevat pienet ja suuret aallokot. Perheen fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden takaaminen on tärkeintä. Sitten katsotaan vaihtoehdot ja sopeudutaan, Gazi Celen päättää.
Kynää pidettiin juristin aseena
Gamze ja Eren Baki seuraavat yksivuotiaan tyttärensä Eflin-Milan leikkejä nurmikolla. Juuri kävelemään oppinut tytär on vielä autuaan tietämätön vanhempiensa kokemasta epäreilusta elämänkriisistä.
Istanbulissa asuessaan Bakit opiskelivat yliopistossa juristeiksi. Tulevaisuuden piti olla onnellinen. Valmistumisen jälkeen Turkin poliittinen tilanne kuitenkin paheni.
– Kaikki alkoi vaikuttaa samalta dystopialta kuin George Orwellin Vuonna 1984 -romaanissa. Se oli absurdia. Meillä oli hyvät työpaikat, mutta perheen perustamista ei voinut kuvitellakaan sellaisessa ympäristössä, Gamze Baki kertoo.
Pelko sai lähtemään maasta
– Jos kirjoitat nettiin jotain hallitusvastaista tai liityt suosikkikauppasi postituslistalle, sinua voidaan alkaa uhkailla ja syyttää terroristiksi. Kuvittele, että sinua alettaisiin vainota siksi, että otit kaupasta mukaasi Epari-lehden. Älytöntä, Gamze Baki havainnollistaa.
Pariskunta on ollut Suomessa kaksi vuotta. Kielen opiskelu ei ole pakollista, mutta Bakit haluavat sen oppia ja saavuttaa hyvän elintason myös uudessa kotimaassaan.
Ehdittekö Turkista pois ennen kuin mitään pahaa ehti tapahtua?
Kysymys vetää molemmat hetkeksi hiljaisiksi.
– Valitettavasti emme. Olin kaksi vuotta vankilassa, Eren Baki kertoo.
– En ole terroristi, olen juristi. Viranomaisten mielestä kynäni on aseeni.
Vankilaolot Turkissa olivat epäinhimilliset. Aihe on edelleen arka. Eren Baki kertoo, että 36 ihmistä sullottiin pieneen selliin, jossa normaalisti eläisi kuusi vankia.
– Olemme kiitollisia, että Suomi otti meidät vastaan. Tiesimme, että täällä ihmisoikeudet toteutuvat hyvin. Emme voi palata Turkkiin, eivätkä sukulaisemme voi matkustaa tänne. Onneksi tytär saa Suomessa turvallisen alun elämälle, Gamze Baki kertoo.
Etelään töiden ja koulutuksen perässä
Gamze Baki sai tämän kevään yhteishaussa sosiaali- ja terveysalan opiskelupaikan useammastakin suomalaisesta korkeakoulusta. Molempien kunnianhimoinen ja ensisijainen toive on kuitenkin jatkaa oikeustieteen alalla.
Perhe muutti heinäkuun lopulla Ilmajoelta Espooseen, koska Etelä-Suomessa työllistyminen ja verkostojen luominen maahanmuuttajana on hieman helpompaa.
– Haluamme, että ennakkoluulot sivutetaan Suomessa ja että meille annetaan mahdollisuus. Voisimme töiden perässä palata takaisin Ilmajoelle. Viihdyimme siellä hyvin, Bakit pohtivat.
Vaikeudet eivät katso ikää
Banu Karlidag ja hänen parikymppinen poikansa Mehmet Karlidag ovat olleet Suomessa yhdeksän kuukautta. Nuori mies tulkkasi englanniksi tehdyn haastattelun äidilleen.
Karlidagit ovat kotoisin Turkin Ankarasta. Sairaanhoitajana työskennellyt Banu Karlidag jäi hoitamaan kotia, kun lapset olivat pieniä.
Ennen Turkin epäonnistunutta vallankaappausta perheen kaksi vanhinta poikaa työskentelivät isänsä tavoin sotilaina. Elämä oli tavallista. Vuonna 2016 kaikki muuttui. Perheen miehet irtisanottiin yllättäen.
– Vanhemmat poikani tulivat Suomeen turvaan jo aiemmin. Mieheni on ollut Turkissa vankilassa nyt kymmenen vuotta. Välillä en ole tiennyt, onko hän enää elossa. Pelkään, että emme enää koskaan tapaa, Banu Karlidag kertoo.
– Sydän tuntuu jakautuvan kahteen paikkaan, kun mies on yksin Turkissa. Ehdimme olla naimisissa 33 vuotta, mutta totta kai, minun on oltava täällä poikiani varten.
Puoliso on vankilassa vielä ainakin kymmen vuotta. Sen jälkeen hänen on tarkoitus muuttaa Suomeen perheensä luo, mutta siihen ei ole varaa.
Totuttelu ottaa aikaa
Mehmet Karlidag haluaisi päästä yliopistoon, mutta ensin hänen on opeteltava suomea. Tulevaisuutta on vaikea suunnitella, sillä Karlidagit odottavat vielä oleskelulupapäätöstä.
– Minun ikäisenä ei ole helppo lähteä ulkomaille. Olen tavallinen eläkeläinen. En osannut kuvitella löytäväni itseäni yli 40 vuoden jälkeen Suomesta. Onneksi ihmiset täällä ovat olleet kilttejä, Banu Karlidag pohtii.
Vainot repivät perheen erilleen
Ilmajoelle on Etelä-Pohjanmaan opiston ansiosta muodostunut tiivis turkkilaisyhteisö. Vertaistuki auttaa varsinkin ilman puolisoa saapuneita jaksamaan.
Esma Kurultay tuli teini-ikäisen tyttärensä Sümeyran kanssa Suomeen joulukuussa. Tytär opiskelee Ilmajoella yläkoulussa.
Kurultay yllättyi siitä, miten ihmisillä on Suomessa oikeasti vapaus päättää asioistaan.
– Viimeiset yhdeksän vuotta oli Turkissa todella vaikeaa aikaa. Miestäni on vainottu vuodesta 2013 lähtien. Lopulta hän joutui vankilaan.
Vainot liittyvät Turkin poliittisiin levottomuuksiin. Vallankaappausyrityksen jälkeen presidentti Erdogan alkoi syyttää satunnaisia ihmisiä Feto-terroristiryhmän jäseniksi.
Kun Kurultayn ystävä otettiin kiinni, Kurultay päätti paeta ulkomaille.
– En voinut ottaa riskiä, että minutkin laitetaan vankilaan. Mitä tyttärelleni sitten tapahtuisi?
Kurultayn mies vapautuu vankilasta puolen vuoden kuluttua. Hän yrittää päästä Suomeen Maahanmuuttoviraston perheenyhdistämisen kautta. Toiveena on rakentaa uusi elämä Suomessa.
Kurultay on yliopistosta valmistunut teologi.
– Haaveilen, että voisin Suomessa jatkaa islamin opettajana tai opiskella sairaanhoitajaksi.
Työpaikka saa jäämään
TyöLakeuden työllisyysjohtaja Ilkka Rintala tietää, että työpaikka pitää tulijat hyvin kotoutumisalueella.
– Meillä on täällä hyvää vetovoimaa, mutta ei pitovoimaa. Maahanmuuttajien on vaikea saada edes koulutukseen liittyvää harjoittelupaikkaa. Työnantajat voisivat katsoa enemmän henkilön osaamista ja joustaa kielitaitovaatimuksessa. Kielen oppii vähitellen.
Rintalan mielestä maahanmuuttajien taitoja ei hyödynnetä tarpeeksi.
Yhden maahanmuuttajan kotouttaminen ja koulutus saattaa maksaa Etelä-Pohjanmaalle kymmeniä tuhansia euroja. Kun joku muuttaa toiselle paikkakunnalle, hän tavallaan lahjoittaa uudelle kotikunnalleen melkoisen setelinipun.
– Nykyinen pois muuttajien määrä tarkoittaa alueelle miljoonien tappioita, Rintala avaa asiaa.
