Naton alkuperäisen merkityksen tässä maassa tietää lopulta aika harva. Vanhan suomen taitajat kuitenkin tietävät, että nato tarkoittaa aviomiehen sisarta. Esimerkiksi siis niin, että minun siskoni on vaimoni nato.
Olen muuten havainnut, että noilla kahdella on omanlaisensa puolustusliitto, joka ulottuu yli maakuntarajojen. Sen tehtävä on auttaa kummankin muksuja eli serkkuja mahdollisissa taisteluissa maailmaa vastaan.
Liittoumaan kuuluu myös anoppia, kälyä, kytyä ja niin edelleen. Kirjoittamattoman turvatakuun mukaisesti kaikki pyrkivät auttamaan, jos jollakulla on hankala tilanne.
Aivan samoin toimii näinä päivinä jokaisen suomalaisen huulilla pyörivä Nato, Pohjois-Atlantin puolustusliitto, johon Suomi on vihdoin hyppäämässä mukaan.
Mitä Yhdysvaltain johtama Nato merkitsee tavalliselle suomalaiselle?
Sanoisin, että mielenrauhaa. Kuten pääministeri Sanna Marin sunnuntaina lausui: ”Nato-yhteistyö on varmistus sille, ettei Suomessa enää nähdä sotaa.”
Naton luoma pelote on yksinkertaisesti niin kova, että häiriintyneinkään itäjohtaja ei tohdi enää edes ryömiä rajan yli. Se tuo Suomelle mielenrauhaa ja unenlahjoja.
Suomalaiset saavat kiittää uudesta turva-askeleestaan paljolti itseään. Kansan vahva Nato-myönteisyys on ollut hallitukselle tärkeä selkänoja historiallisen hankkeen läpiviemisessä. Työtä on johtanut vakuuttava ja valloittava valtiomies, presidentti Sauli Niinistö.
Viimeisin tyylikäs veto oli viikonloppuna uutisoitu puhelu Putinille. Oli asiallista ja vähän äikkistäkin ilmoittaa Suomen Nato-hakemuksesta vielä ihan henkilökohtaisesti Kremliin.
Putin oli kuulemma kertonut Niinistölle, että Suomi teki virheen, koska ”ei teihin olisi mitään uhkaa kohdistunut”.
Jep. Ukrainaan kohdistamansa mielipuolisuuden jälkeen Putin ei usko noihin sanoihin itsekään, saati, että voisi olettaa jonkun Venäjän rajanaapurin uskovan.
Hyvä Suomi, hyvä Sauli.
Niin, Niinistö. Voi kuinka me sinua kaivataan – nyt jo.
Kun Niinistö pian luopuu virastaan, se on melkein tekemätön paikka. Mistä korvaaja?
Toki monessa pöydässä on jo ajatuksia parhaasta jatkajasta. Ehdokkaiden keksiminen on helppoa.
Todellinen kysymys kuuluu: kellä on heittää pöytään edes puoliksi yhtä hyvä nimi kuin Sauli Niinistö?