Vaasan kaupunginteatterissa on Cabaret-musikaalin esityspäivä. Paikat täyttyvät yleisöstä, ja show voi alkaa.
Mutta mikä maksaa? Esitys alkaa viisi minuuttia myöhässä. Jotain tuntuu olevan pielessä. Musikaalissa näyttelijöiden ajoitus jätättää ja näyttämövaihdot ontuvat.
Ensimmäinen puoliaika saadaan puserrettua kasaan, ja on väliaika. Siellä ihmiset viihtyvät kahvien ja kuohuvien ääressä vähän liiankin pitkään. Joku katsoo kelloa, eikö esitys jatku jo?
Toinen puoliaika alkaa. Joku kuiskaa vieruskaverilleen, miksi osa edellisen puoliajan konfeteista on jäänyt siivoamatta näyttämöltä.
– Oikeasti esitys ei edes alkaisi ilman minua, sillä minä saan tiedon, kun kaikki ovat valmiita ja paikoillaan. Sitten annan merkin, esitys alkaa, Henna Heikkilä sanoo.
Hän toimii Vaasan kaupunginteatterin järjestäjänä, jonka työ on suurelle yleisölle näkymätöntä. Mutta jos työ jäisi tekemättä, se kyllä huomattaisiin.
Arki rullaa
Heikkilä kertoo, että teatterin järjestäjän työnkuva on monipuolinen, muttei kovin tunnettu.
– Tiivistetysti voisi sanoa, että järjestäjän tehtävä on huolehtia, että teatterin arki pyörii niin kuin se on suunniteltu. Ja jos kaikki menee kuten pitääkin, ei yleisö edes näe minua.
Järjestäjä tekee ohjaajien kanssa aikataulutuksia ja on viestintälinkki eri työryhmien välillä.
Esityksissä ja harjoituksissa järjestäjä huolehtii, että kaikki alkaa suunnitellusti ja ajallaan. Järjestäjä tekee sisäiset kuulutukset, esimerkiksi: Soundcheck ja äänenavaus viiden minuutin päästä Romeo-näyttämöllä.
– Kuvailen usein, että olen kaitsija. Oopperaa tehdessä teatterinjohtaja Seppo Välinen tituleerasi minua työryhmälle paimeneksi. Sitähän työni toisinaan on.
Näyttelijät eivät esimerkiksi ole harjoituksissa jatkuvassa valmiudessa lavalle. Ohjaajilla puolestaan taiteellinen flow saattaa viedä niin kovaa mennessään, että tauot voivat unohtua.
Pienemmällä näyttämöllä järjestäjä toimii myös kuiskaajana ja tarpeistonhoitajana.
Kaksi vastakkaista maailmaa kohtaa
Järjestäjän työ on mielenkiintoinen kombinaatio kurillista organisointia ja joustavaa heittäytymistä. Excell-taulukoiden keskeltä saattaa joutua hyppäämään lavalle tai on keksittävä, miten saadaan hankittua nopeasti keltaiset saappaat kokoa 45.
– Periaatteessa näyttelijöiden paikkaaminen ei kuulu järjestäjän hommaan, mutta minä ja Vaasan kaupunginteatterin toinen järjestäjä, Jaakko Seppä, olemme molemmat olleet myös näyttämöllä, joten sekin hoituu. Meidät voi nähdä hetken esimerkiksi Cabaret’ssa.
Heikkilä kertoo, että järjestäjänä on oltava organisointikykyä sekä hyvät sosiaaliset ja viestinnälliset taidot.
– Ensi-iltojen lähestyessä paineet kasvavat ja pinnat saattavat kiristyä. Yksi tärkeä tehtäväni on ylläpitää hyvää meininkiä.
Heikkilä huomauttaa, että esimerkiksi ohjaajat ja heidän työskentelytapansa ovat keskenään hyvin erilaisia. Jokaisen kohdalla on opittava uudet askelmerkit.
– Teatterissa työskentelee paljon erilaisia ihmisiä eri aloilta, taiteilijoista HR-tyyppeihin ja perusduunareihin.
Teatteri vei jo nuorena
Heikkilä kertoo opiskelleensa vähän kaikenlaista: muotoilua, suomen kieltä, kirjallisuutta ja teatteria. Nyt kulttuurituottajan tutkinto on loppusuoralla.
Teatteri oli hänen pitkäaikainen haaveensa jo nuorena, vaikkei ihan nykyisessä muodossa.
Kun Kouvolan kaupunginteatteri haki nuoria mukaan toimintaan, lahtelaislähtöinen Heikkilä oli heti mukana.
– Päädyin silloin näyttämölle, ja teatteri vei mennessään. Hyvin pitkään ajattelin, että haluan näyttelijäksi ja minusta tulee taiteilija.
Heikkilä oli harrastajateatteriprojekteissa mukana ja opiskeli Lahden kansanopistossa teatteria.
– Huomasin silloin, että minussa on sisäsyntyinen tarve järjestykseen. Minulla on organisointikykyä. Tykkään siitä, että langat ovat käsissäni ja tiedän, mitä tapahtuu. Silloin ajattelin, että tämäntyylinen homma voisi sopia minulle.
Vaasan kaupunginteatterissa avautui järjestäjän paikka, jonka Heikkilä sai. Pian hän oli kaupungissa, josta ei tuntenut ainuttakaan ihmistä.
– Olimme opintojen puitteessa käyneet teatterikiertueella ja pysähdyimme myös Vaasassa. Seisoin silloin Vaasan kaupunginteatterin edessä ja ajattelin, että onpas hieno teatterirakennus ja tuollahan voisi joskus olla töissä. Kai tämän paikan olen itselleni manifestoinut.
Esitys lähestyy, eikä näyttelijää kuulu
Järjestäjä oppii tuntemaan oman talon väen ja vierailijoidenkin tavat. Kuka ohjaajista on kaikkein hajamielisin? Onko joku näyttelijä nukkunut esityspäivänä pommiin? Heikkilä virnistää ja sanoo, ettei heitä työkavereitaan bussin alle.
Järjestäjä on se ihminen, jolta tullaan kysymään, mitä tehdään, kun joku puuttuu paikalta tai on estynyt.
– Kerran on käynyt niin, että 1,5 tuntia ennen esitystä näyttelijä soitti, että on tulossa junalla Vaasaan, mutta juna seisoo keskellä metsää. Hän pääsi lopulta Seinäjoelle, hyppäsi sieltä taksiin ja ehti juuri ja juuri lavalle.
Joskus joku saattaa muistaa esitysajan väärin. Maskissa puuttumiset yleensä huomataan.
Entäs järjestäjän inhimilliset virheet? Pitävätkö ne öisin hereillä?
– Alussa stressasin ja otin painetta työstä kovasti. Teatterilla kaikki tekevät työtä intohimolla ja tunteella. Mutta loppupeleissä kyse on vain teatterista ja vain työstä. Asiat järjestyvät usein tavalla tai toisella.
Näkymättömän työn tekijät -juttusarjassamme on viime vuoden puolella kerrottu Vaasan kirjaston kirjojen korjaajasta 11.9., VPS:n ottelukuuluttajasta 2.10., Vaasan keskussairaalan välinehuoltajasta 20.11. ja Vaasan seurakuntayhtymän suntiosta 11.12.2024. Vaasan kaupunginjohtajan sihteeristä kerroimme 15.1.2025 ja Vaasan uimahallin kiinteistönhoitajasta 19.2.
