Lapset ja nuoret eivät välty Ukrainan sodan tietotulvalta, jota tulee sekä tiedotusvälineistä että sosiaalisesta mediasta.
Aikuiset ja lapsen kaveritkin voivat puhua sodasta ja olla huolestuneita. Lapsi ehkä ahdistuu ja pelkää sodan leviämistä Suomeen.
Kysyimme kriisipsykologi Eija Palosaarelta, kuinka aikuisten pitäisi puhua lapsille Ukrainan sodasta.
– Kyse on turvallisuudentunteesta. Lapsi haluaa tietää, olemmeko turvassa täällä. Siksi on tärkeää, että aikuinen vahvistaa lapsen turvallisuuden tunnetta.
Käytännössä se tarkoittaa sitä, että pidetään kiinni asioista, jotka luovat lapsen elämään turvallisuutta.
Jos kuitenkin käy niin, että sodan uhkat vahvistuvat, myös aikuinen on huolissaan.
– Siinäkin tilanteessa aikuisen pitää yrittää vahvistaa lapsen turvallisuutta. Hän voi sanoa, että kyllä tästä selvitään, ja aikuinen jaksaa eikä lapsen tarvitse huolehtia.
Pysy faktoissa
Palosaari korostaa, ettei sodan pelossa pidä mennä asioiden edelle, eikä elää mielikuvitusmaailmassa.
– On pidettävä kiinni faktoista ja asioista, jotka luovat elämään turvallisuutta.
Myös opiskelevat nuoret huolestuttavat Palosaarta.
– Pandemia on vienyt kaksi vuotta elämästä lukiten heidät neljän seinän sisään. Ja juuri nyt, kun yhteiskunta avauu, onkin sota.
Rajoita somen
ja median käyttöä
Vaasan keskussairaalan lasten psykiatrisen poliklinikan psykologi Björn Östin mielestä perheissä voi nyt olla oikea hetki keskustella lasten kanssa sosiaalisen median sisällöstä.
– On ehkä syytä puhua siitä, mikä siellä on totta ja mikä ei. Netti on täynnä uhkakuvia ja arvailuja.
Pohjanmaan hyvinvointikuntayhtymän psykologi Mari Ojajärvi kehottaa rajaamaan tiedotusvälineiden ja somen käyttöä, etteivät ne täytä lapsen arkea kokonaan.
Ojajärvi pitää tärkeänä aikuisen ja lapsen keskustelua.
– Saattaa olla, että tilanne perheessä on lapsen kanssa jo valmiiksi haastava, ja sen päälle tulee sodan pelko. Jos lapsi ei puhu asiasta ja vetäytyy entisestään, voi olla tarpeellista pyytää ulkopuolista apua.
Vanhuskin saattaa ahdistua
Monet ikääntyneet ovat huolestuneet Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan. He ovat sitä ikäluokkaa, että ovat itse kokeneet sodan joko lapsena, nuorena, kotirintamalla olleena naisena tai rintamalla palvelleena sotaveteraanina ja lottana.
Moni sodan kauhut kokenut on nyt muistisairas, jolle asioiden ja aikajanojen hahmottaminen saattaa olla vaikeaa.
– Hoivakodin aulassa päällä olevasta tai oman kodin taustaäänenä olevasta televisiosta kuuluneet puheet sodasta, Venäjästä ja hyökkäyksestä hämmentävät ja herättävät sekä muistoja että ahdistusta, sanoo vanhusseurapalveluyritys Seuranan toimitusjohtaja Mirka Saarinen tiedotteessa.
– Kun vuosikymmenet menevät sekaisin, on vaikea käsittää, mistä on kyse.
Ohjeita rauhoitteluun
Yritys jo ohjeistanut vanhusten seuralaisia sekä asiakkaidensa omaisia siitä, miten vanhuksia voi yrittää rauhoitella.
– Kehotamme kaikkia vanhusten läheisiä kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Ikäihmiset eivät välttämättä enää pysty sisäistämään asiaa tai kertomaan huolestaan oikeilla sanoilla.
Saarisen mielestä sodasta ei itse kannata aloittaa keskustelua.
– Jos vanhus ottaa asian puheeksi, kuuntele ja ole läsnä. Vältä dramatisointia, rauhoittele ja luo toiveikkuutta.
Jos muistisairas yhdistää Ukrainan tilanteen voimakkaasti Suomen sotavuosiin, Saarinen opastaa painottamaan sitä, ettei kyseessä ole sama sota.
– Ohjaa keskustelua ennen vanhuksen luota lähtemistä positiivisiin aiheisiin, vaikkapa musiikin, valokuvien tai lukemisen avulla. Silitä kättä. Kosketuksella on rauhoittava voima, Saarinen sanoo.