Kauhavalainen Isla Toppari, 11, ehtii toteuttaa ikimuistoisen kesälomansa aikana kaksi pitkään mielessä muhinutta haavetta.
Heinäkuun alussa nuori fantasiakirjallisuuden ystävä seilaa vanhempiensa Henna ja Seppo Topparin kanssa Uudestakaupungista Isonkarin majakkasaareen, jonne pääsystä hän oli haaveillut ”pienestä” pitäen.
– Saari näyttää taianomaiselta, Isla Toppari kuvailee näkemäänsä.
Mikä Isostakarista tekee taianomaisen?
– Majakka on metsän keskellä. Ja ne punaiset söpöt valot sekä hienot kalliot, tuore viidesluokkalainen kiteyttää.
Kauas siintävät merinäkymät suolaveden hiomine kallioineen ja majakka muistuttavat Tove Janssonin luomasta muumimaailmasta. Tästä päästäänkin toisen haaveen toteuttamiseen.
– Olin ajatellut jo vuosia, miten siistiä olisi lähettää joskus pullopostia.
Majakkasaaren vesistön ääressä pullopostin lähettäminen tuntuu juuri sopivan ”muumimaiselta”.
Toppari kirjoittaa pullopostikirjeen muutamaa päivää ennen retkeä. Innoituksensa ahkera lukija saa lempiteoksestaan, Muumipappa ja meri (1965).
Teos on myös kesäretkellä mukana.
– Luin kirjaa vielä hotellissa ennen saareen lähtöä.
Kohti majakan korkeuksia
Hotelliyön jälkeen alkaa perheen seikkailunmakuinen päiväristeily M/S Kertulla kohti matkailijoiden ja majakkaharrastajien suosimaa saarta. Aluksen kokka halkoo Selkämeren vasta-aallokkoa puolitoista tuntia.
Retki onnistuu sään puolesta täysin nappiin.
– Just kaksi edellistä päivää satoi, mutta saareen mennessä oli oikein hyvä sää. Uin äidin kanssa. Isi ei uinut, koska hän on puolestaan sellainen kylmän pelkääjä, tytär naurahtaa lämpimän hyväntahtoisesti.
Samalla tulee kavuttua Pohjanlahden korkeimman majakan huipulle merinäköalaa ihastelemaan.
– Kävimme siellä isin kanssa, koska äiti pelkää hieman korkeita paikkoja. Näkymät olivat aivan mahtavat, Isla Toppari muistelee silmänkantamaa.
Vuonna 1883 käyttöön otettu majakka kohoaa lähes viidenkymmen metrin korkeuteen.
Pulloposti maininkien matkaan
Seuraavaksi koittaa pullopostin jännittävä vesillelasku.
Topparit päättelevät, että pulloposti kannattaa laskea laineiden vietäväksi mieluummin laivasta kuin saaresta, etteivät merivirrat puske tarkkaan harkittua kirjettä saman tien takaisin Isonkarin rantakallioille.
Matkanjärjestäjiltä saadun luvan jälkeen Isla Toppari laskee tarkkaan korkitetun pullopostinsa laivan laidan yli veteen 5. heinäkuuta.
Molskis ja pieni loiskaus.
Kirjeen laatijana ja ystävällisenä allekirjoittajana toimii ”Kauhavan Isla”.
Pullopostin jännittävä seilaus
Alkaa päiviä ja lopulta viikkoja kestävä kutkuttava odotus.
Päätyykö kirje jonkun tuntemattoman käsiin, eikä juutu määrättömiksi vuosiksi kaislikkoon? Ja vastaako mahdollinen löytäjä kirjeessä olevaan sähköpostiin?
– Isla kävi katsomassa sähköpostia vähän väliä, Henna Toppari hymyilee muistellessaan tyttärensä jännityksen tohkeista odottelua.
Lopulta merivirrat kuljettavat pullon ja sen sisältämän kirjeen noin kymmenen kilometrin päähän, Putsaaren eteläkärkeen.
Helpottava vastaus saapuu heinäkuun lopussa. Sympaattinen teksti tekee löytäjiinsä vaikutuksen.
– Saimme saareen, mökkirantaamme hauskaa pullopostia kauhavalaiselta Islalta. Ajattelin tänään vastata hänelle sähköpostilla, toimitukseen iloisesta yllätyksestä vinkkaava Tiina Märijärvi kertoo.
Nurmolaislähtöinen mutta jo pitkään Helsingissä asunut Märijärvi kertoo, että Isokari on myös hänen ja aviomiehensä Matti Vainionpään lempipaikkoja.
– Isokari näkyy meidän rannastamme. Tykkäämme itsekin käydä siellä. Majakkaa on mukava katsella myös omalta rannalta.
Ilahduttava sähköposti saa myös Kauhavalla hymyn huulille.
– Tuntuu oikein kivalta, että pulloposti löytyi, eikä juuttunut jonnekin heinikkoon, Isla Toppari makustelee pullopostinsa onnekasta merimatkaa.
Fantasiatarinat lähellä sydäntä
Joulun ja syntymäpäivän tienoilla lsla Topparin läheiset tietävät, mitä hankkia. Keskiviikkona koulutielle palanneella on kotonaan kaksi hyllyä täynnä kirjoja.
– Saan aika paljon kirjoja lahjaksi, jonka lisäksi hyllyssä on äidin vanhoja kirjoja.
Palaamme toviksi muumeihin.
Mikä Muumipappa ja meri -kirjasta tekee erityisen?
– Juuri majakat ja se tunnelma kirjassa.
Muumisaagan toiseksi viimeisen osan syvällisiksi merkityksiksi lukeutuvat muun muassa yksinäisyyden tunne, ihmisenä kasvaminen ja luonnon kunnioitus.
Janssonin teosten nähdään inspiroivan lukijoita luonnon ääreen. Ylipäätään kaikki lukeminen kasvattaa tutkimusten mukaan empaattisuutta ja vetoaa tunnemaailmaan.
Toinen lempiteos Janssonin muumituotannosta on Vaarallinen juhannus, joka julkaistiin ruotsinkielisenä alkuteoksena vuonna 1954. Molemmat kirjat Isla Toppari on ahminut kannesta kanteen kahteen kertaan.
Muut muumit hän on lukenut vähintään kertaalleen.
Mitä muuta tykkäät lukea?
– Potterien lisäksi esimerkiksi Kerstin Gierin fantasiakirjoja.
Saksalaisen Gierin nuorille suunnattu fantasiatrilogia Rakkaus ei katso aikaa on ollut maailmanlaajuinen myyntimenestys. Tuttu trilogia myös kauhavalaisnuorelle.
Jaana Kapari-Jatta on suomentanut seitsemänosaiseksi paisuneen Potter-fantasiakirjasarjan onnistuneesti. Silti Isla Toppari on ehtinyt lukea ensimmäisen osan, Harry Potter and the Philosopher’s Stone (1997) – eli Harry Potter ja viisasten kiven – myös alkuperäiskielellä.
Potter-filmatisoinnit eivät muuten vedä tarinoiden ystävän mielestä vertoja brittiläiskirjailijan J.K. Rowlingin värikkäälle kerronnalle.
Toppari omistaa lukupäiväkirjan, mutta sinne hän ei ole toistaiseksi vielä ynnäillyt tai analysoinut lukemaansa, vaikka vapaa-ajasta merkittävä osa hujahtaa nuortenkirjallisuuden parissa.
Kirjat innoittavat kirjoittajaa
11-vuotiaan pullopostin ilmaisuvoimainen teksti kertoo paitsi lukuharrastuksesta myös kielellisestä lahjakkuudesta.
– Isla kirjoittaa itse pieniä tarinoita. Hän kirjoitti pullopostikirjeen ihan itse. Jonkin pilkun paikan katsoin. Isla on lukenut siitä lähtien, kun ensimmäisellä luokalla oppi lukemaan. Ensitöikseen hän luki Harry Potterit ja Tove Janssonin klassikot, Henna Toppari kuvailee äidin sydämellisellä ylpeydellä.
Lasten ja nuorten kirjojen lukeminen ja pitkien tekstien kirjoittaminen on vähentynyt pitkin 2000-lukua. Tilastokeskuksen mukaan "tytöt ovat poikia ahkerampia lukijoita, ja näin on ollut jo vuosikymmenestä toiseen. Erityisesti 15–19-vuotiailla pojilla lukeminen on vuosikymmenien kuluessa vähentynyt.”
Toivottavasti Isla Topparin esimerkki innostaa ikäisiään tarttumaan kirjaan.
Isla, millaisia tarinoita kirjoitat?
– Useimmiten meriteemaisia, erilaisia tarinoita.
Kirjoittamisen tyyli on kehittynyt yhdessä kirjoittajan kasvaessa.
– Pienempänä tarinat olivat aika paljon lyhyempiä. Nykyään ne ovat aika pitkiäkin. Kun saan inspiraation, kirjoitan tosi paljon, ja sitten se jää hetkeksi kesken.
Alku- tai jatkoinspiraatioita kirjoittamiseen Toppari ammentaa muun muassa lukemistaan kirjoista, elokuvista ja sarjoista.
Haaveiletko kenties kirjailijan urasta?
– Kyllä, minun haaveammattini ovat kirjailija ja historiantutkija, Isla Toppari päättää itsevarmasti.
Kaunokirjallisuuden ystävien kannattaa painaa nimi mieleen.
Häntä luetaan vielä.
