Maija Helin, 87, on jälleen kerran saapunut Palosaaren Setlementtikeskuksen kädentaitojen kerhoon. Hän vetää pikkuruisia kauniin sinisiä helmiä kaarevan neulan avulla nailonsiimaan.
– Maijan neula on vääntynyt, kun on käyttänyt sitä niin tehokkaasti, Maija-Liisa Luopajärvi tuumaa.
– Mutkalle on neula mennyt monesti, ja poikkikin, Helin hymyilee.
Helmiaskartelun varustuksiin kuuluu helmineula, joka on tavallista neulaa ohuempi ja joustavampi, Luopajärvi kertoo.
Hän on ohjannut Vaasan Palosaaren Setlementillä vapaaehtoistyönä askartelu- ja käsityöryhmiä jo 20 vuotta. Luopajärven johdolla ryhmä on tehnyt monenlaista käsitöitä, kuten silkki- ja puumaalausta, huovutusta, joulukoristeita kransseista kortteihin, paperinarutöitä.
Naiset pitkän pöydän äärellä kehuvat kilpaa ohjaajaansa.
– Parasta täällä on Maija-Liisa. Hän on aivan mahdottoman hyvä ideoimaan ja ohjaamaan, ryhmäläiset sanovat miltei samasta suusta.
Kymmeniä vuosia
jaettua elämää
Osa paikalla olijoista on käynyt kädentaitojen kerhossa vuosikausia. Maija Helin jo 27 vuotta. Silloin hän aloitti Pirkko Kekäläisen ohjaamassa posliinimaalausryhmässä.
– Vuonna 1999 jäin eläkkeelle. Siitä asti olen käynyt Palosaaren Setlementin kerhoissa.
Hyvän ohjaajan ohella on tietysti muitakin syitä tulla. Koko askarteluporukka on aivan mahtava, Helin toteaa.
Samat syyt ovat saaneet Elisabeth Silvennoisen, 80, avaamaan Palosaaren Setlementin oven jo 20 vuoden ajan.
Hän ja Helin sekä ryhmän vanhin Maippi Wolff, 92, kohtasivat suuren surun samaan aikaan.
– Meidän kolmen aviopuolisot kuolivat muutaman kuukauden sisällä toisistaan, Helin kertoo.
Silloin ryhmän merkitys korostui entisestään. Naiset kävivät kolmistaan puolisoiden kuolemia läpi, jakoivat surunsa toistensa kanssa. Oli helppo puhua, kun kaikilla oli sama tilanne, Silvennoinen muistaa.
– Ei tarvitse yksin hautoa asioita kotona. Tietää, että aina kerran viikossa pääsee tänne ja täällä on kavereita, joille puhua, Helin sanoo.
Hevosenhäntäsolmu
ja muuta vaativaa
Pitkän pöydän toisessa päässä on askarteluryhmän uusimmat tulijat, kaksi eläkeläisnaista. He opettelevat hevosenhäntäsolmun tekoa talvihimmelin tekemiseen.
– He ovat vielä selvästi enemmän oppilaita. Aloittelijoille annan helpompia askartelumalleja, Luopajärvi toteaa tulokkaidensa tasosta.
Palosaaren ryhmään Monika Uusitalon houkutteli ystävä Seija Lammila. Ryhmään jäämiseen saivat hänet heijastimien teko ja mukava porukka.
– Täällä näkee ihmisiä. Ja askartelu on tosi vaativaa, ihan erilaista kuin kutominen. Käyn kudontakurssilla Almalla, Uusitalo sanoo.
Askartelussa tekniikoita ja tekemisen tapoja ja siten uuden oppimista on todella paljon.
– Munaa kohti mennään, Uusitalo nauraa ja viittaa lähellä olevan Maritta Harjun tekeillä olevaan helmillä koristeltavaan munanmuotoiseen koristeeseen, jonka tekeminen on vaativaa.
Tärkeät, kivat
kahvitauot
Palosaaren Setlementin helmiaskartelu- ja käsityöryhmän toinen puolisko, käsityöläiset, istuvat ison huoneen toisella laidalla. Ryhmä on selvästi kahtia jakautunut oikeaan ja vasempaan laitaan.
– Olemme mekin aiemmin askarrelleet, Tuula Stenroos huomauttaa.
Stenroos on käynyt Palosaaren ryhmässä 10 vuotta. Nyt hän virkkaa pirteän limenväristä pannunalusta.
– Kaksinkertaiseksi täytyy tämä tehdä, hän toteaa ja näyttää puhelimelta valmista mallia, johon on vihreän virkkauksen päälle kirjottu punaisia kukkia.
Pannunaluselle voi tulla käyttöä jo Palosaaren ryhmässä.
– Tärkeintä ovat kahvitauot. Täällä on kahvikavereita ja kahvilla jutellaan kaikenlaista, Stenroos sanoo.
Ei kortteja
tänä vuonna
Sirkka-Liisa Suvanto-Airistola istuu hyväntuulisena Stenroosin vierellä. Hän on ryhmän toinen ohjaaja, vapaaehtoinen hänkin, ja suunnittelee jo loppuvuoden ohjelmaa.
– Emme taida tänä vuonna tehdä joulukortteja. Postimerkit ovat todella kalliita. Ovatko ne jo yli kolme euroa?
Mutta nimettömiä joulukortteja voisi tehdä vanhuksille palvelukoteihin. Ne voisi viedä paikan päälle ilmaiseksi, kuuluu pohdinta.
– Villasukkia olemme kutoneet Palosaaren Helmeen joululahjoiksi ja armeijalle, Suvanto-Airistola muistelee.
Ylikuumentuneet
sukkamarkkinat
Kutojien ryhmässä puhe pulppuaa. Nuoret eivät enää piittaa isoäitiensä käsitöistä. Virkkuuverhot ja päiväpeitteet saa laittaa kaappiin, he pohtivat.
– Mutta en hävitä käsitöitäni. Vaatekomerossa on hyllyjä, Sirkka-Liisa Ekström sanoo.
Monen ryhmäläisen mielestä villasukkamarkkinoilla on jo liikatarjontaa. Paikallisissa myyjäisissä sukat eivät mene enää entiseen malliin kaupaksi.
Ehkä tämä on niin helppoa käsityötä, ryhmä pohtii syytä ylikuumentuneille villasukkamarkkinoille kutimet heiluen.
Helmiaskartelu ja käsityöt -kerho Palosaaren Setlementtikeskuksessa torstaisin klo 11–14. Kaikille avoin. Lisää Vaasan Setlementit kerhoja löytyy yhdistyksen kotisivuilta www.vaasansetlementti.fi
Tutustumistilaisuus senioreille Vaasan Setlementin Kyläkeskuksessa Ristinummella pe 23.10. klo 13–15.
