Onko alle 25-vuotias jo henkisesti mummo, jos hän ei jaksa viettää viikonloppuja juhlien ja valvoen? Keskustelu "mummoutumisesta" pulpahtaa aina aika ajoin pinnalle etenkin sosiaalisessa mediassa.
Nuorisotutkimusseuran tutkimusjohtaja Sinikka Aapola-Karin mukaan niin sanotusta mummoutumisesta on käyty keskustelua jo kymmenen vuotta sitten. Nuoret naiset kokevat omien sanojensa mukaan mummoutuvansa, jos omaan kotiin jääminen ja iäkkäämmille sopiviksi koetut harrastukset, kuten käsityöt, kiinnostavat enemmän kuin ajanvietto baareissa.
– Kotiin jääminen voi olla itsehoitoa ja omien tarpeiden asettamista yhteisöllisten vaatimusten edelle. Mummoutumisella yritetään väistää aktiivisuuden odotuksia, jotka liitetään nuoruuteen, Aapola-Kari kertoo.
Itä-Suomen yliopiston tutkijatohtori Hanna Varjakosken mukaan nuorten mummoutumisretoriikka kertoo käsityksestä siitä, minkälaisiksi ajattelemme tietyn ikäiset ihmiset ja mitä he oletettavasti tekevät tai eivät tee.
– Kulttuuritutkimuksen näkökulmasta ajattelen, että tietyt harrastukset ja aktiviteetit ovat niin sanotusti ikäkoodattuja. Kun toimii kulttuuristen odotusten vastaisesti, se voi herättää ihmetystä.
Mummoutuminen voi olla ristiriitainen kokemus
Mummous sisältää Aapola-Karin mukaan myönteisiä mielleyhtymiä. Stereotyyppinen ajatus mummolasta on tietynlainen turvapaikka, jonne mennään hellittäväksi. Nuoren kokema mummoutuminen voi kuitenkin olla ristiriitainen kokemus. Mummoutumista voidaan käyttää synonyymina tietynlaiselle sivuun jäämiselle tai kärryiltä putoamiselle.
Vaikka mummoutumispuhe voi olla usein vitsailua, on sillä mahdollisesti syvällisempiäkin merkityksiä.
Varjakoski näkee kotoilun mahdollisena vastareaktiona hektiselle nykymaailmalle ja paineille menestyä työelämässä ja muilla elämän osa-alueilla.
Aapola-Kari kuvailee nykyajan nuorten ihanteellisen elämäntyylin sisältävän tietyn oletuksen sosiaalisuudesta. Menestyvällä nuorella on paljon kavereita, joiden kanssa hän käy erilaisissa aktiviteeteissa ja näyttävissä tapahtumissa, joista postataan someen. Koko ajan on oltava menossa.
– Ihanteellinen elämäntyyli on ehkä sellaista, mitä nykyään pitää myös esittää jotenkin ulospäin. Sitten jos sitä esitettävää materiaalia ei ole, niin ehkä vetoaa siihen, että on mummo, ei lähde mihinkään. Myös rahan puuttuminen voi vaikuttaa. On helpompi sanoa, ettei jaksa lähteä, kuin että ei ole rahaa.
Yksi mahdollinen tulkinta mummoutumisesta on Aapola-Karin mielestä myös tapa käsitellä naisen rooleihin liittyviä asioita, kuten ulkonäkövaatimuksia.
– Halu asettua niin sanottuun mummokaartiin ei välttämättä viesti mistään ikäkriisistä. Sosiaalisen median vahva läsnäolo nuorten elämässä johtaa siihen, että somessa täytyy näyttää hienolta ja hyvältä. Sen ulkopuolelle on vaikea asettua.
Ikäroolit myllerryksessä
Samalla kun nuoret etsivät hengähdystaukoa muulta elämältä omasta kodistaan, Varjakosken mukaan monet tämän päivän eläkeikäiset elävät hyvinkin aktiivista elämää. Moni kokee olevansa aiempaa kiireisempi eläkkeelle jäätyään.
Ikäroolit ovat olleet muutoksessa pitkään, ja viime vuosikymmenten aikana on päästy paljon eroon perinteisistä ikänormeista.
– Ikärooleilla leikitellään. Elämänpolut ovat moninaistuneet valtavasti vuosikymmenten aikana, Varjakoski sanoo.
Nuorille naisille oman tilan ja ajan ottamiseen ei välttämättä ole kuitenkaan samalla tavalla mahdollisuuksia. Naisen rooleista irtautuminen on haastavaa. Tämä näkyy esimerkiksi monen nuoren haluna lykätä perheen perustamista myöhemmäksi, jotta ehtii hankkia mahdollisimman paljon elämyksiä ja kokemuksia ennen perhe-elämää.
– Nuoret perheet eivät ole välttämättä sen enempää tasavertaisia kuin aiemminkaan, ja äidin vastuu korostuu yhä perheissä, Aapola-Kari sanoo.
Kuitenkin mummoutunut sukankutoja ja nuorekas bilehile voivat yhdessä esiintyä samassa henkilössä.
– Nuorten naisten kotoilu tai mummoilu on heidän oma valintansa. Sitten taas toisessa hetkessä voidaankin ottaa ihan toisenlaisia naisen rooleja. Ihmisillä ei ole vain yhtä roolia, vaan on olemassa monta eri sosiaalista roolia, mitä voi ottaa eri tilanteiden mukaan. Jollain tasolla on kulttuurisesti ja sosiaalisesti hyväksyttävämpää ottaa etäisyyttä tiettyihin yhteiskunnallisiin odotuksiin ja velvoitteisiin vasta, kun on iäkkäämpi, Varjakoski summaa.
