Otsikon tapaan meitä lapsina kutsuttiin. Sanat kuulostivat mukavilta, varsinkin jos äänensävy oli lempeä tai leikkisä. Mutta saihan ne kaikki sanotuksi aika tuikeastikin.
Läpi Suomen käy semmoinen lounatuuli, että lasten asiaa nostetaan näkyville. Meillä vallitsee eurooppalaisittain verraten melko aikuislähtöinen kulttuuri. Monia syitä sille varmaan on; onhan aikuisten turvavyöt ja laskuvarjot ensin kiinnitettävä. Mutta nyt on lapsen aika.
Valtakunnassa on toiminut Lapsiasiavaltuutettu 10 vuotta. Maria Kaisa Aula hoiti pioneerityön ja Tuomas Kurttila jatkaa toimistoineen lapsen edun hyväksi. Asuisipa meissä kaikissa pieni lapsiasiahenkilö!
Kirkossa on astunut voimaan LAVA-ohjeistus eli seurakunnan päätöksiä on punnittava lasten, nuorten ja heidän perheittensä kannalta. Kirkon työtäkin kehitetään lapsilähtöisesti kaikkia varten. Tavoitteena on lapsen ja nuoren hyvä elämä sekä parempi päätöksenteko samassa paketissa. Lapset ja nuoret muistuttavat: ”Myös me olemme seurakuntalaisia. Meilläkin on mielipiteitä! Haluatko kuulla mitä ajattelen?” Lapsia on alettu kuulla myös viranomaistoiminnassa aiempaa enemmän ja heidän mielipiteitään selvittää esimerkiksi perheen elämän muutoskohdissa.
Kotioloissakin on tärkeää, että lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus vaikuttaa itseä koskeviin asioihin. Se lisää elämäntaitoja ja kasvattaa itseluottamusta, kuten lapselle sopiva vastuukin. Lasten oikeudet ovat aikuisten velvollisuuksia. Piristävää on ollut kuulla lasten innovaatioista, ruokalistoista ja ajankäytön ehdotuksista!
Hyvinvointia on sekin, että me tervehdimme ja autamme toisiamme, hymyilemme toisillemme ja välitämme toisen hyvästä missä kuljemmekin. Kävelin erään kerran torikeskuksen edestä ja näin koululaisringin, josta nousi savua. Pysähdyin moikkaamaan ja sanomaan sauhuttelijalle, että ”olet aivan liian nuori tupakoimaan”. ”Mitä sinä nyt”, joku esteli. Mutta minä lisäämään, että ”tupakka vie terveyttäsi, teillä on hieno elämä edessä, pitäkää siitä kiinni.” Taisivat vähän hymyillä tämmöiselle täti-ihmiselle.
Lapsia on vielä helppo rakastaa, kun he ottavat rakkauden vastaan ja antavat takaisin. Mutta myös nuoriksi kasvaneet murrosikäiset tarvitsevat tukeamme, vaikka heidän viestinsä on kahdensuuntainen: pysy lähellä ja ole käytettävissä, mutta samalla: anna tilaa ja mene kauemmaksi.
Kansankunnan tärkein tehtävä on seuraavan sukupolven kasvattaminen.
Eija Harmanen
EP:n perheasiain neuvottelukeskuksen joht.