Tuskinpa löytyy kovinkaan montaa suomalaista, joka ei tietäisi, mikä on Koskenlaskija, HK:n Sininen tai vaikkapa Domino. Suosituimmista tuotteista tulee jo itsessään käsitteitä.
Monet näistä suomalaisille tutuista elintarvikkeista täyttävät tänä vuonna pyöreitä.
Esimerkiksi Gotler-makkara on ollut markkinoilla 60 vuotta.
Koskenlaskija-sulatejuuston juuret ulottuvat peräti vuoteen 1933, jolloin ensimmäinen juusto lanseerattiin tukkijätkä-etiketin alla.
Domino-keksi juhlii puolestaan 70-vuotista taivaltaan.
Pitkän iän salaisuudet
Mikä on näiden jopa 90-vuotiaiden kotimaisten brändien pitkäikäisyyden salaisuus?
Vaasan yliopiston markkinoinnin emerita professorin Pirjo Laaksosen mukaan ensimmäinen edellytys pitkään markkinoilla pysyville merkeille on, että tuotteen on oltava ja pysyttävä kunnossa.
– Nimi mielletään silloin laadun takeeksi. Kun sen ostaa, tietää kerrasta toiseen, että saa samaa laatua.
Elintarvikkeissa tuotteen maku kiinnittyy brändiin pitkäjänteisen ja onnistuneen markkinoinnin kautta.
– Näin esimerkiksi Fazerin sinisessä suklaassa maistuu isänmaallisuus ja sininen hetki tai Elovena-kaurahiutaleissa luonnollisuus ja luotettavuus. Kun syömme näitä tuotteita, nämä brändin merkitykset maistuvat suussamme. Tämä on tutkimuksin osoitettu, Laaksonen sanoo.
Raaka-aineet ja valmistustavat ovat toki vuosikymmenten aikana muuttuneet.
– Samoin olemme saattaneet huomata lempimakeistemme pakkauskoon pienentyneen tai brändin logon tai kirjaisintyypin uudistuneen. Muutokset täytyy kuitenkin tehdä hienovaraisesti niin, etteivät ne johda kuluttajaa torjumaan ja hylkäämään tuotetta.
Laaksonen muistuttaa, että elintarvikebrändit voivat kytkeytyä vahvasti myös vuodenaikoihin tai elämäntilanteisiin.
– Pääsiäisenä monille kelpaa vain yhden merkin suklaamuna tai jouluna maistuu tietyt marmeladikarkit.
Laajennuksia tuoteperheen sisällä
Tutuksi tulleiden merkkien ympärille voi syntyä kokonaisia tuoteperheitä.
– Brändi ei muutu tylsäksi, kun tehdään uutuusmakuja sen ympärille. Ja toisaalta lanseerauksia on turvallista tehdä, kun perusjuttu on ja pysyy.
Laaksosen mukaan kotimaisuus on suomalaisille merkeille iso voimavara.
– Kotimaisuuteen yhdistyvät muun muassa puhtaus ja yhteiskuntavastuu.
Suomalaisuus näkyy myös monien elintarvikkeiden nimissä, kuten sininen- sanasta ammentavissa tuotteissa.
Laaksonen muistuttaa, että kaikki suomalaisilta näyttävät tuotteet eivät kuitenkaan ole kotimaassa valmistettuja.
– Kuluttaja saa olla tarkkana, jos mielii suosia kotimaisia raaka-aineita ja suomalaista työtä.
Tietoja valmistajilta
Pyysimme elintarvikevalmistajilta tietoja joidenkin suomalaisten suosikkituotteiden synnystä ja siitä, mistä niiden nimet ovat peräisin.
Esille tuli yllättäviä tarinoita.
Ensimmäinen, joka kertoi sisällöstä
Atrian 60-vuotiaan Gotler-makkaran nimen synnystä yhtiöllä ei ole tarkkaa tietoa.
– Gotler ei ole ihan tyypillisin suomalainen tuotenimi. Se on suojattu tavaramerkki eli sitä eivät muut alalla toimijat käyttää, mutta nykyisin sitä käytetään lähes yleissanana kuvaamaan koko kinkkumakkarasegmenttiä, Atrian viestintäpäällikkö Marja Latvatalo kertoo.
Gotler sai markkinoille tulleessaan 1960-luvun alkupuolella kylkeensä merkinnän TT – "Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksen valvoma takuutuote".
Takuutuote valmistettiin Lihateollisuuden Tutkimuskeskuksen valmistaman reseptin mukaan. Resepti kerrottiin myös kuluttajille tiedoksi tuoteselosteena, mikä oli tuolloin täysin uusi käytäntö.
Väri kuoreen mustikasta
Myös HK:n Sininen lenkki viettää tänä vuonna kuusikymppisiään.
Tuotteen nimen historia juontaa 1960-luvun alusta, jolloin jokaisen lenkkimakkaran päähän sidottiin käsin alumiininen sinetti, joka kertoi tuotteen laatunimen.
Vuonna 1963 käyttöön otetun Naturin-kuoren myötä siirryttiin koneellisesti kiinnitettäviin niitteihin ja alumiinisinetit poistuivat käytöstä.
Koska elintarvikeasetus vaati yhä tuotteeseen tiedon makkaran laadusta, kuoren sisäpintaan painettiin sana "lenkkimakkara" sinisellä, mustikoista saadulla värillä.
Sisartuotteessa komeili sana "kiuaslenkki" punaisella.
HKScanin Suomen markkinointijohtajan Mikko Järvisen mukaan sininen painatus erotti lenkkimakkaran kilpailijoistaan.
– Kauppiaat alkoivat ennen pitkää tehdä tilauksensa lyhyesti "20 lenkkiä sinistä ja kymmenen punaista". Myöhemmin tapa siirtyi myös tiskin toiselle puolelle kansan suuhun.
Sekä Gotler että Sininen lenkki tehdään kotimaisesta lihasta.
Kuviot kertovat aitoudesta
Nyt 70-vuotiaan Domino-keksin synty ajoittuu vuoden 1952 Helsingin olympialaisten jälkimaininkeihin.
Kauppoihin tuli sodan ja kesäolympialaisten jälkeen suomalaisten monta makeaa uutuutta.
Domino-keksejä myytiin aluksi irtomyynnissä. Vaaleanpunainen kotelopakkaus tuli kauppoihin 1960-luvun lopulla.
Suomessa oli 1960-luvulla paljon keksejä, joilla oli naisen tai miehen nimi, kuten Irma, Esa tai Suklaasirpa.
Domino poikkesi nimensä lisäksi joukosta myös sillä, että se oli ja on edelleen kaksikerroksinen täytekeksi.
Perimätiedon mukaan keksiä koristavat kuviot ovat peräisin suomalaisesta kansanperinteestä. Kuvioita on yhteensä kymmenen ja keksin design on rekisteröity.
Nimi ehkä kuvituksesta
Valion viestintäpäällikkö Aino Laakso kertoo, että Koskenlaskija-juuston nimen alkuperästä ei ole aivan varmaa tietoa.
– Vahva oletus on, että idea nimeen tuli Emil Sipisen kuvituksesta, joka suunniteltiin juuston vuoden 1933 pakkaukseen.
Kuvitusta on myöhemmin päivitetty jonkin verran, esimerkiksi värimaailman osalta, mutta kokonaisuus, jossa Koskenlaskija-teksti on puolikaaressa kuvituksen ympärillä, on Laakson mukaan pysynyt melko samanlaisena läpi vuosikymmenten.
Pasta tekee italialaiseksi
Pitkäikäisimpiä kotimaisia marketeissa myytäviä valmissalaatteja on Italian salaatti, jota valmistaa Atrian lisäksi myös Forssan tehtaat.
Atrialla Italian salaattia on valmistettu jo 1980-luvulla, ehkä aiemminkin.
Vaikka salaatin nimi viittaa saapasmaahan, on sen alkuperä ehkä Venäjältä.
Ainakin samantyyppinen salaatti tunnetaan maailmalla joko salade olivier tai salade russe nimellä.
Suomessa sitä kutsutaan Italian salaatiksi luultavimmin siitä syystä, että perunan sijasta salaatissa käytetään pastaa.
