Pari sataa henkeä on kokoontunut kuuntelemaan työhyvinvointiin ja erityisesti henkisten voimavarojen vahvistamiseen liittyviä luentoja Seinäjoen Ammattikorkeakoulun auditorioon. Toisen puhujan, Harri Gustafsbergin, haastattelun voit lukea 1. lokakuuta ilmestyneen Eparin sivulta 10.
Gustafsberg on saapunut Seinäjoelle kertomaan siitä, miten oravanpyörässä juoksevat ihmiset pystyvät parhaiten palautumaan työstä, joka nostaa stressikäyrän punaiselle vuodesta toiseen. Asia kiinnostaa niin parikymppisiä opiskelijoita kuin senioreita.
Takanani istuu keski-ikäinen naisnelikko. Yksi heistä kertoo olleensa hiljattain työuupumuksen takia sairauslomalla pari kuukautta. Sen jälkeen hän teki puoli vuotta puolikasta työpäivää ja palasi normaaliin viikkorytmiin vasta kesäloman jälkeen.
Naisen äänessä ei kuulu arkuus eikä häpeä. Osa meistä uskaltaa näköjään jo puhua ääneen mielenterveysongelmista siinä missä nilkan nyrjähtämisestä tai rintasyövästäkin.
Aivojen kovalevyn ylikuumeneminen kuuluu periaatteessa helppojen puheenaiheiden kategoriaan, sillä ongelma ei johdu geeneistä, onnettomuudesta tai omasta mokasta.
Työuupumus ei ole virallisesti edes sairaus, vaan sitä kutsutaan pitkittyneen työstressin aiheuttamaksi häiriötilaksi, joka voi kehittyä masennukseksi tai muiksi mielenterveysongelmiksi.
Burn outin syynä on ainakin sairastuneen mielestä usein liikaa vaativa pomo, kiire ja hankalat työtoverit. Takanani oleva nainen oli huomannut parantamisen varaa myös omassa käytöksessään.
”Ei ole itsekäs, kun pitää taukoja. Niihin pitäisi ihan patistaa, jos joku ei hoksaa välillä nousta työpäydän ääreltä”, nainen supattaa muille kokemuksen rintaäänellä.
Ennen työuupumusta hän ei elänyt niin kuin nyt opettaa.
”Kävin lämmittämässä ruuan mikrossa ja toin lautasen tietokoneen eteen. Lusikoin soppaa samalla kun kävin sähköposteja läpi. Ihan hullua!”
Nainen kertoi nyt ottaneensa tavaksi käydä lounaalla työpaikan ulkopuolella. Jos mukaan saa työkavereita, ruokailu kuuluu päivän kohokohtiin. Pienemmässä mittakaavassa sama toistuu kahvitauoilla aamu- ja iltapäivällä.
Muut naiset kuuntelivat nyökytellen. Aihe oli kaikille tuttu. Työpäivät ovat liian raskaita, jos illalla ei jaksa muuta kuin katsoa saippusarjoja sohvalla. Joskus sekin on ollut liikaa ja nukkumatti on lennellyt peittelemään työn raskaat raatajat unten maille.
Omia nukutettavia naisilla ei enää ollut, mutta työn lisäksi voimavaroja veivät ainakin ikääntyvien vanhempien hoito, aikuisten lasten terveys- ja perheongelmat sekä lastenlasten harrastuskuljetukset.
Mielenkiintoinen juttutuokio keskeytyi luennon alkaessa. Naiset muistuttivat siitä, mikä usein unohtuu: Uupumus ei ole heikkoutta, vaan viesti siitä, että jokin pitää tehdä toisin. Ei tarvitse olla täydellinen. Riittävän hyvä piisaa.